Hyvinvointialueet perustettiin ratkaisemaan sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen ongelmia: Kustannukset kasvavat jo pelkästään vanhenevan väestön vuoksi. Myös palvelujen yhdenvertaisessa saatavuudessa on ollut pitkään ongelmia.
Poliittinen yksimielisyys vallitsi siitä, että tarvittiin kuntia leveämmät hartiat.
Maakuntapohja ja rahoitusmallin perusta tarvekapitaatio väkiluvun ja sairastavuuden mukaan linjattiin Juha Sipilän (kesk.) hallituksen aikana, jossa mukana olivat kokoomus ja PS.
Lopulta yli 10 vuoden veivaamisen jälkeen päädyttiin näihin nykyisiin hyvinvointialueisiin, joille koottiin päätösvalta ja rahoitus.
Hyvinvointialueet ovat nyt toiminnassa neljättä vuotta. Historiallisen suuresta uudistuksesta ei voinut tulla kerralla valmista. Kulloisenkin hallituksen pitäisi kehittää sitä saatujen kokemusten perusteella.
Suurin ongelma on, että hallitus on jättänyt hyvinvointialueiden kehittämisen puolitiehen.
Kokoomuksen ja perussuomalaisten johtama, kaiken keskittävä hallitus on osoittanut jopa välinpitämättömyyttä turvata ihmisten tarvitsemat sote-palvelut.
Hyvinvointialueiden rahoitusta on leikattu. Lisärahaa on riittänyt yksityisten lääkärijättien bisnesten pönkittämiseen, vailla tuloksia. Hallitus on kiristänyt hyvinvointialueiden taloudellista peukaloruuvia äärimmilleen, sote-palveluiden ohjausvalta on siirretty valtiovarainministeriölle, ja luvatut uudistukset sote-palveluihin, kuten omaishoito, on jätetty tekemättä.
Keskustan esittämät lukuisat parannusehdotukset ovat kaikuneet kuuroille korville.
Hallituksen politiikka on johtamassa siihen, että 21 hyvinvointialueesta kohta puolet on taloudellisessa arviointimenettelyssä ja valtiovarainministeriön liekanarussa, vailla päätösvaltaa.
Koko vaalikauden ainoat hallituksen vastaukset ovat olleet ilkkuminen ”edellinen hallitus” ja ”kepun sotemalli”.
Keskustelu on alkanut pyöriä liikaa hyvinvointialueiden määrässä. Sillä ei ongelmia korjata, eikä palveluja pelasteta. Vaikka kaikki hyvinvointialueet yhdistettäisiin yhdeksi, ei se tekisi muistisairaasta terveempää tai ratkaisisi lastensuojelussa olevan nuoren tilannetta.
Erikoisinta on kokoomuksen toiminta ja kahdet puheet maakunnassa ja valtakunnanpolitiikassa.
Eduskunnassa kokoomus toistuvasti vaatii alueiden yhdistämistä ja isompia alueita. Samaan aikaan alueilla kokoomus esiintyy lähipalveluiden puolustajana.
Mikäli alueita yhdistetään, EP:n asiat päätetään jatkossa Tampereella, rannikko joutuu Turun alaisuuteen ja Keski-Pohjanmaa Oulun. Tämä johtuu yo-sairaaloiden alueista.
Kuka aikuisten oikeasti uskoo, että tällaisessa mallissa lähipalvelut paranevat?
Keskusta vaati 3 vuotta hallitusta aloittamaan parlamentaarisen eli kaikkien puolueiden yhteisen valmistelun hyvinvointialueiden kehittämisen jatkamiseksi. Vihdoin nyt keväällä tällainen työ aloitettiin. Toimin itse jäsenenä työryhmässä.
Rahoituslain korjaaminen on välttämätöntä. Tällä hetkellä rahoituslaki suosii kohtuuttomasti väkeä lisääviä kasvukeskuksia, eikä huomioi, että vähenevän väestön alueille jäävät ovat ns. paljon palveluja käyttäviä. Se johtuu väestön ikääntymisestä.
Myös rahoituksen pohjana käytettävien diagnoositietojen ilmoittamisessa on aivan liikaa eroja ja epäselvyyksiä.
Toivottavasti työryhmässä kyetään sopimaan joistakin asioista kaikkien puolueiden kesken ensi vaalikautta ja hallitusneuvotteluja varten.