Lakeusmaiseman kuvauksellisuus ja myyttinen eteläpohjalaisuus ovat houkutelleet elokuvan tekijöitä tälle alueelle jo sadan vuoden ajan.
Ensimmäinen Etelä-Pohjanmaalla kuvattu näytelmäelokuva oli mykkäfilmi Pohjalaisia, joka sai ensi-iltansa vuonna 1925. Elokuva pohjautuu Artturi Järviluoman samannimiseen näytelmään.
Pohjalaisissa esitellyn häjy-kuvaston kautta "eteläpohjalaisen ittellisyyden tarinaa" on toistettu säännöllisesti. Tuoreimpana perinteenjatkajana sillä saralla toimii Häjyt 2 -elokuva vuodelta 2025.
Tuurin Pohjanmaa
Enemmän täällä on kuitenkin lopulta kuvattu muunlaisia elokuvia. Niistä yksi ikonisimpia on Antti Tuurin käsikirjoittama Pohjanmaa (1988). Pekka Parikan ohjaama tarkka ajankuva on muodostunut jo sukupolvikokemukseksi.
Tarina etenee yhden päivän aikana ja kuljettaa mukanaan Hakalan suvun tarinaa, johon liittyy monen eteläpohjalaisen suvun tapaan Amerikan siirtolaisuutta, mattokutomoita, konkursseja, lehtolapsia, viisaita naisia ja hitunen hulluutta.
Leffaa lakeuksilla -näyttelyn intendentti Sanna Kattelus kertoo, että elokuvan kuvauksissa repliikeistä oltiin hyvin tarkkoja. Esimerkiksi "köyhän miehen Brandon", Esko Nikkarin, nimismiehenkansliassa kuvattu kohtaus on tismalleen käsikirjoituksen mukainen.
– Nikkari oli lähtöisin Lapualta, joten puheen rytmi tuli häneltä luonnostaan. Nikkari loikin eleettömyydessään humoristisen kohtauksen, joka muistetaan yhä, Kattelus kertoo.
1980-luvulla täällä kuvattiin paljon. Vuosi Pohjanmaan jälkeen Lapualla, Kauhavalla ja Seinäjoella kuvattiin Talvisota-elokuvaa.
Elokuvateatteri Matin-Tuvan yrittäjä, Anssi Luoma, muistelee olleensa seuraamassa joukkokohtauksen kuvauksia ilta-aikaan.
– Olin matkalla kuvauksiin, kun Munakan kohdilla näkyi vähän erikoista, tötterötukkaista porukkaa. Hieman myöhemmin selvisi, että samaan aikaan kuvattiin Aki Kaurismäen Leningrad Cowboys go America -elokuvaa. Tottahan latomaisema Siperiastakin käy, Anssi Luoma toteaa huvittuneena.
Kökkää ja asennetta
Oman lukunsa näyttelyssä saa myös eteläpohjalainen indie-elokuva.
Sanna Katteluksen mukaan täällä kuvatuissa elokuvissa on säilynyt kautta sadan vuoden jotain samaa.
– Mykkäelokuvakauden pioneereilla ja tämän vuosituhannen tekijöillä on samanlaista rohkeutta kokeilla uutta, omannäköistä elokuvaa. Voimaa ja asennetta tekemiseen on aina saatu täkäläisestä yhteisöstä, Kattelus arvioi.
Indie-elokuvia on tehty usein talkoovoimin. Se on mahdollistanut vapauden kokeilla, ottaa riskejä ja tarttua aiheisiin valtavirran ulkopuolella.
Esimerkiksi Loukasmäen taistelu (2019) on Eerik Kantokosken ohjaama eteläpohjalainen kung fu -elokuva, jossa yhdistyvät toimintaelokuvan estetiikka sekä kotiinpaluun ja koston teemat.
– Paikallinen elokuvanteko pienillä resursseilla on vähitellen kehittänyt tekijöistä moniosaajia. Lopputekstejä seuraamalla huomaa, kuinka samat nimet toistuvat eri tehtävissä useissa elokuvissa, Kattelus kertoo.
Omaehtoisuus näkyy hyvin myös Duudsoneissa, jotka aloittivat videoiden kuvaamisen VHS-kameroilla 1990-luvulla Seinäjoella.
Vuosien saatossa ostoskärrykaahaus Jouppilanvuorelta on kasvanut helikopteristunteiksi Lakeuden Ristin tornista.
– Meille oleellisin ydin eteläpohjalaisuuteen ja elokuviin on ollut tekemisen asenne ja usko omaan juttuun. Toki miljöönä lakeudet, pellot sekä Joupiska ovat olleet taianomaisia paikkoja kuvata ja toteuttaa itseään, Jarno Laasala kuvailee näyttelyn oheismateriaalissa.
Seinäjoen teattereita
1900-luvun alussa elokuvateatterit alkoivat nauttia suurta suosiota.
Seinäjoen ensimmäinen pysyvä elokuvateatteri oli vuonna 1918 rakennettu Seinäjoen Elävät kuvat. Myöhemmin nimenä oli Seinäjoen Elokuvat ja lopuksi Jukola.
Jukolan toiminta päättyi 5.10.1932 tulipaloon. Teatteri sijaitsi nykyisen Keskustorin laidalla Vaasan talon kohdalla.
Seinäjoen toinen elokuvateatteri Kaleva perustettiin vuonna 1926. Vuonna 1987 Kaleva purettiin ja paikalle rakennettiin kauppakeskus Epstori, jonka toisessa kerroksessa elokuvateatteri toimi vuosina 1994–1995.
Kolmas elokuvateatteri Seinäjoella oli vuonna 1941 perustettu Kino, joka toimi Kino-hotellin yhteydessä Kauppakadulla.
Kino suljettiin vuonna 1964, minkä jälkeen siitä tehtiin ravintola Haarikka, mutta elokuvateatteritoiminta jatkui jälleen 1970-luvulla. Teatteri toimi vielä myös nimillä Adams ja Kino Rex.
– En tiedä moniko muistaa, että vuosina 1948–63 Seinäjoen piirimielisairaalan Seuralassakin toimi elokuvateatteri. Sen nimi oli Sairaalan Elokuvat. Tosin 60-luvulla siellä ei ollut enää julkisia esityksiä, mutta elokuvia näytettiin edelleen piiriläisille, Sanna Kattelus tietää.
Elokuvateatteri Marilyn aloitti toimintansa vuonna 1976. Marilyn sijaitsi Maakuntatalossa Kalevankadulla. Sen toiminta päättyi vuonna 2021 uuden BioRexin valmistuttua.
Yhä 13 teatteria
Etelä-Pohjanmaalla on väkilukuun nähden edelleen paljon elokuvateattereita. Vakituisesti toiminnassa olevia teattereita on 13.
Museonäyttelyn kunniaksi osa alueen teattereista näyttää Leffaa lakeuksilla -näyttelyyn liittyviä elokuvia.
– Totta kai elokuva on parhaimmillaan teatterissa katsottuna. Ohjelmistot päivittyvät, joten kannattaa seurata oman paikkakunnan leffateatterin aikatauluja, Sanna Kattelus vinkkaa.
Kalenteriin kannattaa merkitä myös elokuun 21. päivä. Silloin Seinäjoella on harvinainen tilaisuus katsoa ulkoilmaelokuva aidolla kuvauspaikalla. Etelä-Pohjanmaan museolla esitetään Lakeuksien lukko -elokuva kello 19 alkaen.
Tarinassa Lohikosken patruuna Carl Erik Adler on ostanut lähialueen maat lukuun ottamatta naapurinsa Tuomas Kantolan tilaa, jota isäntä ei suostu millään myymään. Patruunan kiusaksi isäntä alkaa rakentaa alueelleen patoa.
Lakeuksien lukko -elokuvaa on kuvattu Östermyran eli Törnävän kartanon alueella. Pohjateoksena ollut kirja perustuu Östermyran kartanon omistaneen Wasastjernan suvun vaiheisiin ja heidän alueriitoihinsa naapureiden kanssa.
Kantolan tilan esikuvana on ollut Jouppilan tila, joka oli yksi kartanon maita ympäröineistä maatiloista.
Hyvä tietää
Leffaa lakeuksilla -näyttely avautuu 6.5. Törnävän Kivinavetassa. Etelä-Pohjanmaan museon tuottama näyttely on esillä 18.10. saakka.
Etelä-Pohjanmaan alueella kuvattuja tai alueesta kertovia elokuvia on yhteensä 109 kappaletta. Niistä pitkiä elokuvia on 53, dokumentteja 30, lyhytelokuvia 22 ja tv-elokuvia 4.
Noin 150 neliön näyttelytilassa esitellään elokuvia, niiden rekvisiittaa, historiaa ja kuvauspaikkoja sadan vuoden ajalta. Vanhin elokuva on Pohjalaisia vuodelta 1925. Uusin on Duudsonit - kotiinpaluu (2026).
Näyttelyn erikoisuus on murrekaraoke, jossa pääsee lausumaan muun muassa Pohjanmaa- ja Lapua 1976 -elokuvien repliikkejä.
