Uni. Se on yksi asia, joka palestiinalaislapsilta tällä hetkellä puuttuu Gazassa, jossa Israelin viimeisin laajamittainen hyökkäys on jatkunut jo viikkoja.
– Lapsia pitävät hereillä muun muassa painajaiset ja traumat. Jo ennen tämänhetkistä sotaa Gazan taivaalla lensivät jatkuvasti Israelin lennokit, sanoo STT:lle Aalto-yliopiston työelämäprofessori ja dokumenttiohjaaja Nitin Sawhney.
Sawhney tuntee Gazan lasten arjen hyvin.
Hän vieraili vuosien 2009–2012 välillä säännöllisesti Gazassa ja tutki palestiinalaisten nuorten ja lasten elämää perehtyen erityisesti näiden selviytymiskeinoihin konfliktissa.
Gazassa Sawhney tapasi esimerkiksi Jabaliyan pakolaisleirillä asuvan 16-vuotiaan Abeer Ahmedin, joka unelmoi toimittajan työstä. Myöhemmin hän opiskelikin journalismia ja teatteria. Nyt myös Ahmedin elämä on mullistunut.
– Hänen kotinsa Jabaliyan pakolaisleirillä on tuhottu (Israelin viimeisimmän hyökkäyksen aikana) Gazaan. Hänen perheensä on paennut Etelä-Gazaan, vaikka myös siellä on vaarallista. Hän myös kertoi, että häntä pelottaa raportoida Gazasta, koska journalisteihin kohdistetaan tarkoituksella iskuja.
Marraskuun lyhyen aselevon aikana Ahmed kertoi Sawhneylle tarvitsevansa yhtä asiaa epätoivoisesti: rauhallista unta.
Yli 7 000 kuollutta lasta
Lokakuussa Hamas hyökkäsi Israeliin ja surmasi yli tuhat ihmistä ja kaappasi yli 200 ihmistä. Tämän jälkeen Israel käynnisti laajan hyökkäyksen Gazaan.
YK:n lapsijärjestön Unicefin johtajan Catherine Russellin mukaan Gaza on nyt maailman vaarallisin paikka olla lapsi. Lukuisat kansainväliset järjestöt ovat arvostelleet Israelia siviilien kollektiivisesta rankaisusta.
Lokakuussa alkaneessa hyökkäyksessä Gazaan oli joulukuun 7. päivään mennessä kuollut jo yli 7 000 lasta. Määrä on suurempi kuin viime vuoden kaikissa maailman konflikteissa kuolleiden lasten määrät yhteensä, kertoi Pelastakaa lapset -järjestö lokakuussa.
Luvut ovat peräisin Hamasin hallinnoimalta terveysministeriöltä. Kuitenkin esimerkiksi YK on todennut, että Hamasin tarjoamat luvut ovat aiemmissa konflikteissa osoittautuneet pääosin luotettaviksi.
Marraskuun lyhyen aselevon jälkeen Israel käynnisti maaoperaation Khan Younisissa, jonne siviiliväestöä oli aiemmin kehotettu siirtymään.
– Koteihin, kouluihin, sairaaloihin ja suojiin kohdistetaan toistuvasti hyökkäyksiä pohjoisesta etelään, ja kaikki Gazan rajanylityspaikat on suljettu. Evakuointimääräykset eivät tarjoa turvaa. Ne ovat vain savuverho. Maailman johtajien on varmistettava tulitauko nyt. Tällä välin tunti tunnilta yhtä useampi lapsi menettää henkensä tai tulevaisuutensa politiikan epäonnistumisen takia, kuvasi tiedotteessa Pelastakaa Lasten miehitetyn Palestiinalaisalueen maajohtaja Jason Lee.
Palestiinalaislapsien kouluttamista
Dokumenttiohjaaja Sawhneyn pääsy tiukasti suljettuun Gazaan on omanlaisensa tarina.
Sawhney kertoo kiinnostuneensa palestiinalaisten asioista opiskellessaan Yhdysvalloissa Massachusetts Institute of Technologyssa (MIT), jolloin hän tutustui moniin israelilaisiin ja palestiinalaisiin. Intian New Delhissä syntynyt Sawhney myös asui lapsuudessaan vuosia Lähi-idässä.
Hän alkoi vierailla miehitetyllä Länsirannalla ja Itä-Jerusalemissa vuonna 2006. Vierailullaan hän perusti osallistavaan mediaan, nuorten kouluttamiseen ja yhteisöperusteiseen tutkimukseen keskittyvän Voices Beyond Walls -ohjelman. Siinä Sawhney ja ulkomailta saapuneet taiteilijat, kouluttajat ja elokuvantekijät opettivat yhdessä palestiinalaisnuorille visuaalista tarinankerrontaa ja lyhytelokuvien tekoa.
– Halusimme, että lapset saisivat tapoja jakaa tarinoitaan ja jäsentää elämäänsä. Koulutimme arviolta satoja palestiinalaisnuoria kymmenillä pakolaisleireillä. Yhdessä he tuottivat 70 lyhytelokuvaa elämästään.
Sawhneyn mielessään kyti kuitenkin ajatus päästä tekemään myös töitä saarrettuun Gazaan.
Helppoa se ei ollut.
16 tunnin taksimatka Gazaan
Lopulta, kun Sawhney vieraili vuonna 2009 Kairossa, pääsy Gazaan avautui yllättäen Egyptistä Rafahin rajanylityspaikalta.
Sawhneyn kontaktit viranomaisiin auttoivat merkittävästi pääsyssä alueelle. Hän sai apua Intian suurlähetystöltä, joka kirjoitti hänen pääsyään puoltavan kirjeen Egyptin ulkoministeriölle. Asiaa auttoi myös demokraattisenaattorin ja myöhemmin Yhdysvaltain ulkoministeriksi nousseen John Kerryn suosituskirje Sawhneylle.
Ennen Gazaan matkustamista Sawhney oli tutustunut yhdysvaltalaiseen filmintekijään Roger Hilliin. Tämä antoi Sawhneylle ammattilaiskameran ja ohjeet, kuinka kuvata sillä.
– Hän sanoi, että koska hänellä ei ole pääsyä sinne, minun täytyy kuvata materiaalia Gazassa.
16 tunnin taksimatkan ja 13 sotilastarkastuspisteen ylittämisen jälkeen Sawhney lopulta saapui Gazaan. Hän kuului siihen pieneen ulkomaalaisten joukkoon, jotka alueelle tuona vuonna pääsivät.
Pitkä saarto
Israel miehitti Gazan vuonna 1967, kuten myös muita palestiinalaisalueita Länsirannalla ja Itä-Jerusalemissa. Israelin asevoimat vetäytyivät Gazasta vuonna 2005.
Israel kuitenkin jäi hallitsemaan Gazan ilmatilaa, rajoja ja aluevesiä. Vuonna 2006 Hamas-äärijärjestö voitti vaalit Gazassa ja otti vallan alueella vuosi myöhemmin käytyään ensin väkivaltaisia taisteluita keskustavasemmistolaista Fatah-puoluetta vastaan.
Olot Gazassa ovat karut. Hamasin voiton jälkeen Israel ja Egypti asettivat Gazan saartoon.
Saarron myötä sähkökatkot ja vesipula ovat gazalaisille arkipäivää. Alueen ruoansaanti on pitkälti kiinni kansainvälisestä avusta.
Gazaa on kuvattu avovankilaksi. Pienellä kaistalla asuu yli 2 miljoonaa palestiinalaista. Se on yksi maailman tiheimmin asutuista alueista.
Hamas tunnetaan maailmalla väkivaltaisista toimintamalleistaan. Aseellinen toiminta on kuitenkin vain yksi puoli sen aktiviteetteja, kirjoittaa tutkija Agneta Kallström Lähi-itä nyt -blogissa. Osa Hamasin toiminnasta on myös yhteiskunnallisten siviilipalveluiden tuottaminen.
Kallström toteaa, että samalla se pyrkii oikeuttamaan valta-asemansa Gazassa.
– Täyttäessään ihmisten perustarpeita, kuten ruuan ja hoidon jakelua se voi levittää laajasti ja tehokkaasti ideologiaansa sekä propagandaa kansan parissa. Se ei siis kontrolloi Gazan väestöä pelkästään väkivallan avulla, vaan myös vastaamalla kansan konkreettisiin tarpeisiin.
Vahva yhteisö auttaa kestämään
Ensimmäisellä vierailullaan Gazassa Sawhney vietti alueella kymmenen päivää. Hän keskusteli paikallisten kanssa muun muassa sairaaloissa ja kahviloissa ja videoi kokemuksiaan.
Tämän jälkeen Sawhney palasi Gazaan kesäisin kahden vuoden ajan. Hän sanoo, ettei kokenut pelkoa Gazassa työskennellessään vaan sai lämpimän vastaanoton.
Vierailujen aikana hän koulutti gazalaisia osallistavissa mediapajoissa. Yhdessä ohjaaja Hillin ja gazalaisten lasten kanssa hän ohjasi Flying Paper -dokumenttielokuvan, joka kertoo leijojen rakennuksen ja lennätyksen merkityksestä gazalaisten lasten elämässä.
Elokuvassa kerrotaan myös heidän yrityksestään rikkoa Guinnessin ennätys lennättämällä samanaikaisesti 7 202:ta leijaa Wafan rannalla kesäisen leijafestivaalin aikana.
Leijojen vapaa lentäminen taivaalla symboloikin liikkumisen vapautta, jota gazalaisilla ei ole. Gaza on kooltaan noin 40 kilometriä pitkä ja 10 kilometriä leveä. Monet Gazan lapsista eivät ole koskaan poistuneet tältä pieneltä kaistaleelta.
– Heidän ainoa yhteytensä ulkomaailmaan oli internet. Monet haluavat palavasti tietää, millaista elämä on Gazan ulkopuolella.
Gazan lapset ja nuoret joutuvat kasvamaan aikuisiksi hyvin nopeasti. Monet olivat kokeneet elämänsä aikana lukuisia eri sotia jo ennen lokakuun pommituksia.
Sawhney alkoi pohtia, mikä auttoi palestiinalaisia lapsia selviytymään jatkuvien väkivaltaisuuksien keskellä. Hän on kirjoittanut aiheesta artikkelin, joka julkaistaan ensi vuonna Georgia University Pressin teoksessa Lived Resistance Against the War on Palestinian Children.
Syitä on monia. Palestiinalaisilla on vahva yhteisö ja perhesiteet. Heillä on jaettu yhteinen kokemus pakolaisiksi joutumisesta jo vuodesta 1948 alkaen sekä jaettuja kokemuksia jokapäiväisestä sorrosta ja kollektiivisesta rangaistuksesta. Nämä olosuhteet luovat palestiinalaislapsille ainutlaatuista resilienssiä.
– Olennaista on se, että sota ei alkanut yllättäen vaan on osa sukupolvia kestänyttä jatkumoa, historiallista sortoa, jota vastaan taistella. Osalla perheistä on yhä tallessa avaimet, jotka he ottivat mukaansa joutuessaan pakenemaan kodeistaan, jotka sijaitsevat Israelin miehittämillä alueilla.
Hän kuitenkin huomauttaa, että miehitys ja useat eri sodat vaikuttavat silti väistämättä lasten mielenterveyteen. Monet lapset kärsivät traumaperäisestä stressihäiriöstä.
Epätoivo johtaa uusiin väkivaltaisuuksiin
Todennäköinen skenaario on, että tämänhetkinen sota päättyy vasta, kun Israel on saavuttanut sotilaalliset tavoitteensa. Vaikka siitä seuraisi rauha, se on vain lyhytaikainen ratkaisu, Sawhney sanoo.
– Niin kauan kun saarto jatkuu, Gaza pysyy paikkana, jossa on paljon katkeruutta ja epätoivoa. Ja siitä seuraa varmasti uusi konflikti.
Myös tutkija Kallström arvioi Lähi-itä nyt -blogissa, Israel saattaa sotilaallisella ylivoimallaan onnistua heikentämään Hamasin valmiutta samanlaisiin tekoihin, joihin järjestö syyllistyi lokakuun alussa. Vaikka Hamasin toiminta ja resurssit Gazassa saataisiin tuhottua, ratkaisu ei ole pysyvä.
– Pidemmälle tarkasteluna sotatoimet ovat kuin kaataisi bensaa liekkeihin. Pommittamalla siviilejä ja tuhoamalla infrastruktuuria ei gazalaisten tulevaisuuden näköalattomuutta poisteta, vaan ahdinkoa syvennetään entisestään, hän sanoo.
Hänen mukaansa väestön hyvä henkinen ja fyysinen tila vähentäisivät äärijärjestöjen toimintamahdollisuuksia ja maaperää pelon ja vihan lietsonnalle.
Yhden valtion mallista ratkaisu?
Parempi vaihtoehto olisi päättää, että konfliktiin on pakko saada pitkäkestoinen ratkaisu, Sawhney sanoo.
– Siihen voisi kuulua esimerkiksi alueellinen ja kansainvälinen koalitio, jolla olisi vastuu Gazan perusteellisesta jälleenrakennuksesta ja kehittämisestä, jotta palestiinalaiset voisivat aidosti rakentaa elämäänsä uudelleen.
Myös Gazan saarto pitäisi purkaa ja samalla rakentaa jokin mielekäs polku sosioekonomiseen yhteistyöhön Israelin ja Egyptin kanssa.
– Mikä tärkeintä, gazalaisten täytyy säilyttää mahdollisuus ja ihmisarvo päättää omista asioistaan.
Monet uskovat, että aiemmin ehdotettu kahden valtion ratkaisu ei ole enää realistinen palestiinalaisalueiden hajanaisuuden, Israelin siirtokuntien ja Israelin mille tahansa itsenäiselle Palestiinan valtiolle asettamien tiukkojen turvallisuusehtojen vuoksi.
Monet asiantuntijat uskovat, että toteuttamiskelpoisempi ratkaisu olisi palestiinalaisten alueellinen itsenäisyys Israelin sisällä tavalla, jossa he voisivat päättää omista asioistaan ja samalla saada tasa-arvoiset oikeudet.
Se olisi pitkä tie ja vaatisi dramaattisia muutoksia niin Israelin kuin palestiinalaisten johdon asenteissa, puhumattakaan globaaleista alueella vaikuttavista voimista.
– Israelin tämänhetkisen oikeistohallituksen aikana rauhanomaisen ratkaisun löytäminen on lähes mahdotonta, Sawhney sanoo.
Siksi Israelissa täytyisi nousta valtaan uusi, edistyksellisempi johto. Myös palestiinalaisten poliittisten ryhmien ympäri Länsirantaa ja Gazaa tulisi yhdistyä. Lisäksi tarvitaan kansainvälistä yhteistyötä ja painetta.
– Gazassa nyt kasvava uusi sukupolvi on kokenut jo kolme rankkaa sotaa. Jos heille ei anneta mahdollisuutta luoda ihmisarvoista elämää, he menettävät toivonsa mihinkään poliittiseen ratkaisuun, Sawhney sanoo.
– Heistä tulee epätoivoisia, ja he jatkavat vastustamista valitsemallaan tavalla. Emme saa viedä nuorilta palestiinalaisilta mahdollisuutta unelmoida hyvästä elämästä ilman pelkoa.