Kirjailija Panu Rajala kiistää Intoilija-romaaniansa kohtaan nousseet plagiointiepäilyt. Hänen mielestään kirjassa käytetyt lainaukset ovat normaalia käytäntöä, ja sitaattien alkuperän lukija voi tarkistaa lähdeluettelosta.
Myös Suomen kustannusyhdistyksen johtajan Sakari Laihon mukaan syyte plagioinnista on aiheeton. Panu Rajala on hänen mukaansa huomioinut romaanissa käyttämänsä lähteet sekä I. K. Inhan tekijänoikeudet oikeaoppisesti.
– Intoilija on kaunokirjallinen teos. Käytäntö, jolla suorat lainaukset merkitään kaunokirjalliseen tekstiin, harkitaan teoskohtaisesti, hän sanoo vastineessaan.
Panu Rajalan Finlandia-ehdokkaana olevan teoksen Intoilija – fotografin muistelmat lainauksista nousi plagiointiepäily torstaina Ylen Aamu-tv:ssä, jossa Rajala oli kirjailijavieraana.
I. K. Inhasta kertovassa romaanissa on useita sivuja tekstiä suoraan Inhan matkakirjoista Suomen maisemia sekä Hellas ja helleenit. Lainattua tekstiä ei ole merkitty sitaattimerkeillä tekstissä, mutta alkuperäisteokset on lueteltu lähdeluettelossa.
– Kyllä tässä on tehty kärpäsestä vähintäänkin härkänen. Lainausten osuus on pieni, Rajala sanoo.
Hän korostaa kirjoittaneensa kirjan minämuotoon I. K. Inhan äänellä. Hän on hyödyntänyt teoksessa myös muita aikalaisdokumentteja.
– Tavoitteena oli nimenomaan saada oma teksti ja lainaukset solahtamaan yhteen niin, ettei saumoja huomaisi. Olisi ollut hulluutta kirjoittaa Inhan hienot matkakuvaukset uudelleen, hän sanoo.
Suomen kirjailijaliiton puheenjohtaja Jyrki Vainonen ei tunne Panu Rajalan teosta, mutta suostuu yleisellä tasolla puhumaan lainauksista. Hänen mukaansa kaunokirjallisuuden sitaattikäytännöistä nousee useimmiten keskustelua lähinnä lainausten laajuudesta.
Lain mukaan "julkaistusta teoksesta on lupa hyvän tavan mukaisesti ottaa lainauksia tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa".
– Lakitekstihän ei sinänsä ota kantaa siteerauksen pituuteen eikä siihen, mikä on hyvä tapa, hän sanoo.
Runoudessa esimerkiksi alluusiotekniikka perustuu siihen, että runossa on viittaus tai muistuma johonkin toiseen tekstiin.
Panu Rajala muistuttaa, että sitaattikäytäntö on myös romaanikirjallisuudessa verraten yleinen. Sitä ovat hyödyntäneet muiden muassa Paavo Rintala, Antti Tuuri, Matti Pulkkinen ja viimeksi Helena Sinervo Runoilijan talossa -teoksessaan.
– Olen kyllä tottunut siihen, että kirjoistani nousee keskustelua, mutta tämä oli kyllä myrskyn pyrskähdys vesilasissa, hän sanoo.
PIRJO-LIISA NIINIMÄKI / LÄNNEN MEDIA