Kun Jesse Jääskeläinen oli 14-vuotias, hän näki valokuvan, jossa tiibetiläiset miehet näyttivät toinen toisilleen kieltä.
Eihän meillä Suomessa tehdä noin, Jääskeläinen ajatteli. Hänelle selvisi, että se oli tiibetiläisten tapa tervehtiä.
Nuoren muuramelaisen elämä mullistui hieman. Hän kutsuu hetkeä kansainvälistymiskokemukseksi.
Tämän vuoden loppuun saakka valtio-oppia ja puheviestintää opiskeleva Jääskeläinen, 24, on Eurooppanuoret ry:n puheenjohtaja. Viime sunnuntaina hänet valittiin Sosiaalidemokraattisten opiskelijoitten (Sonk) puheenjohtajaksi. Uusi tehtävä alkaa ensi vuoden alussa, eikä hän hae uudelle kaudelle EU-kansalaisjärjestön johdossa.
Jesse Jääskeläinen on federalisti. Sen hän toteaa varmasti ja silmiin katsoen.
– Nykymaailmassa Euroopan mittakaavassa valtiot eivät pärjää yksin. Tarvitaan yhteisiä raameja, hän sanoo.
Jääskeläisen federalismi on hänen omien sanojensa mukaan pragmaattista: Euroopan ei tarvitse olla Euroopan Yhdysvallat vaan vahva talousliitto.
Juuri nyt federalistina olo on rankkaa. Jääskeläisen mielestä Euroopan unionia koskeva puhe on muuttunut.
Enää ei keskustella siitä, miten EU:ta viedään eteenpäin. Sen sijaan ympäri Eurooppaa on palattu unionin peruskysymyksen äärelle: Ollako mukana vai ei?
Tätä brexit ja rapakon takana Donald Trump ovat vieneet näyttävästi eteenpäin.
"Ujosti kiinnostuneet" perussuomalaiset Virallisesti paperilla Eurooppanuoret on puoluepoliittisesti sitoutumaton kansalaisjärjestö. Ensi vuonna se täyttää 20 vuotta.
Demaritaustaisena puheenjohtajana Jääskeläinen ei kuitenkaan ole minkäänlainen poikkeus järjestön johdossa. Esimerkiksi Sdp:n entinen puheenjohtaja Jutta Urpilainen on toiminut Eurooppanuorten puheenjohtajana.
Järjestö on ollut vuoroin demarien, vuoroin kokoomuslaisten johtama. Poikkeuksen muodostaa vuonna 2013 järjestöä sitoutumattomana johtanut Hanna Harrison.
Jääskeläisen mukaan suurin osa Eurooppanuorten aktiiveista on kuitenkin sitoutumattomia, "EU:sta todella kiinnostuneita nuoria".
– Jos jokin puoluekirja on, ei sitä tässä huomaa, hän sanoo.
Huomataanko perussuomalaiset, vai onko heitä ollenkaan?
Jääskeläisen mukaan heitä on järjestössä muutamia. Hän kutsuu heitä "ujosti kiinnostuneiksi".
– Meidät tunnetaan pro-Eurooppa-liikkeenä, ja sitä me olemme. Ne [perussuomalaiset] ovat kiinnostuneita siitä, mitäs kaikkea siellä keskustellaan.
Niin kiinnostuneita, että viimeksi järjestön Linna-seminaarissa Perussuomalaisten nuorten puheenjohtaja Sebastian Tynkkynen oli mukana haastamassa Eurooppanuorten näkemyksiä, Jääskeläinen kertoo.
Kiinnostuneita Perussuomalaiset nuoret ovat myös fixit-äänestyksestä. Sebastian Tynkkysen ja Aleksi Hernesniemen vireille panema, Suomen EU-jäsenyyden kansanäänestykseen tähtäävä kansalaisaloite on kerännyt yli 30 000 allekirjoitusta.
Jesse Jääskeläinen ei usko, että kansalaisaloite ylittää 50 000 allekirjoituksen rajapyykin määräajassa saati toteutuu.
– Suomessa on aikaisemminkin ollut vastaava kansalaisaloite vuonna 2013, ja se sai vähän reippaat 30 000 ääntä. Siihen se jäi.
– Aloite on täysin perustelematon, eikä pohjaudu kestäviin argumentteihin, hän jatkaa.
Kysymys: Mitä me teemme EU:lla? Jääskeläiselle brexit on sukupolvikokemus.
Hän on syntynyt vuonna 1992 eikä muista aikaa, jolloin Suomi ei olisi ollut EU:ssa. Se on ollut hänelle saavutettu etu, itsestäänselvyys.
Brexit vaikuttaa Jääskeläisen mielestä konkreettisesti siihen keskusteluun, mihin Euroopan unionia tarvitaan. Hän on huomannut keskustelun kääntyneen viimeisen neljän vuoden aikana.
– Olen nähnyt periodin, jolloin keskusteltiin myönteisesti Euroopan unionista. Talouskriisin johdosta EU-projekti ei ole kuitenkaan edennyt. Sen jälkeen on tullut protesteja, on tullut jytkyjä.
– On tultu kysymykseen, mitä me teemme EU:lla.
Brexit-äänestystulos hämärsi hänen mielestään sitä, mikä EU:n tarkoitus on. Jääskeläinen ei kuitenkaan toivo Britannialle huonoa diiliä EU:n kanssa.
– Toivon, että välit pysyvät hyvinä. En halua, että rankaisemme Britanniaa siitä, että he ovat tehneet tällaisen poliittisen päätöksen.
Brexit heijastelee Jääskeläisen mielestä hyvin nykyistä maailman tilaa. Hänestä nuoret hahmottavat hyvin, mistä populismissa ja väärän tiedon levittämisessä on kyse.
Perusteettomat argumentit tarttuivat hänen mielestään enemmän vanhempaan ikäpolveen kuin nuoriin.
– Näen siinä pienen vastakkainasettelun, vanhemmat ikäpolvet versus nuoremmat ikäpolvet.
– Nyt vanhemmat ikäpolvet päättivät sen, mitä tulevaisuudessa tapahtuu, ja nuoret joutuvat sen kokemaan.
Eurooppalainen utopia? Ensin tuli brexit, sitten tuli Donald Trump.
Uusi Yhdysvaltain presidentti tulee vaikuttamaan EU:n talouteen ja turvallisuuteen, Jääskeläinen arvioi. Miten, sitä on hänestä vielä liian aikaista sanoa.
Jääskeläinen pelkää tapaa, jolla Trumpin pelottavat ja räväkät avaukset vaikuttavat keskusteluun EU:ssa.
Samalla hän pelkää, että Trumpin valinta tavalla tai toisella vaikuttaa siihen, että ranskalaisen oikeistopopulistipuolue Front Nationalin puheenjohtaja Marine Le Pen valitaan Ranskan uudeksi presidentiksi ensi vuonna.
– Ranska on jo sen verran iso jäsenmaa ja valtio, että siinä vaiheessa joudutaan jo käymään ihan erityyppistä keskustelua.
Päästään takaisin siihen, mistä haastattelu alkoi – federalismiin.
Eurooppanuorten kaltaisessa järjestössä Jääskeläinen on tottunut keskusteluun, jossa vastakkainasettelua haetaan asiakysymyksissä.
Mustavalkoinen ei tai kyllä EU:lle -keskustelu on niissä piireissä käyty jo ajat sitten.
Nyt keskustelu on tullut takaisin. EU:n sisällä Le Pen on hahmo, joka on tyytymätön EU:hun instituutiona.
– Tyytymättömyys ei ilmene ratkaisuehdotuksilla, joissa EU:ta korjataan, vaan ratkaisuina, joissa halutaan kauemmas kansainvälisestä yhteistyöstä.
Niinpä federalismi projektina on Jääskeläisen mukaan täysin pysähtynyt.
– Federalistin sydäntä särkee, kun kokee, että on otettu askel takapakkia.
Yhdessä asiassa hän näkee EU:n yhtenäisenä. Se on rauha, vaikka huolenaiheena ovatkin Ukrainan kaltaiset, valtioiden sisäiset konfliktit.
– Euroopan unionin demokraattisissa valtioissa kansa ei halua päättää itselleen sotaa, hän sanoo.
Mutta onko Jääskeläisen federalistinen Eurooppa utopia?
Ei, hän vastaa. Ei, sillä hän näkee sen pragmaattisena asiana.
Laura Myllymäki / LÄNNEN MEDIA