Aloittaessaan räppärinä Sjöholm ajatteli tekevänsä musiikkia neutraalisti vailla nais-etuliitettä. Todellisuus oli kuitenkin jotain aivan muuta, mitä hän osasi odottaa.
– Vaikka kuulun valkoisena naisena enemmistöön Suomessa, tasa-arvon keskeneräisyys hip hop -kulttuurissa tuli avokämmenellä päin näköä, Sjöholm kertoo.
Alan realiteetit ovat tulleet tutuksi kantapään kautta, ja siksipä Sjöholmin mielestä voidaan edelleen puhua naisräppäreistä – ihan jo siksi, että räpin lapsen kengissä oleva tasa-arvo saisi enemmän huomiota.
