Fanittajat ovat oma rotunsa. Kiertelin taas viime viikolla Helsingin kirjamessuja ja kirjakauppoja tunnetun Ankka-piirtäjän kanssa ja nautin joka hetkestä. Fanit eivät koskaan ole yhdestä puusta!
En pysy nahoissani -fani
Fanitapahtumista löytyy aina vähintään yksi, jolle idolin tapaaminen on kerrassaan ylimaallisen ihanaa. Pomppiminen ja heilahtelu hermostuneen odottelun kuluttamiseksi kuuluvat olennaisena asiaan, samoin sekavana ryöppynä purskahteleva puhe.
Pelottava tuijottaja
Usein idolinsa liepeiltä löytyy myös pelottava tuijottaja. Yleensä hän ei pyri kohteensa välittömään läheisyyteen, mutta saattaa etäältä huudahtaa römeällä äänellä tähden nimen. Jos tuijottaja uskaltautuu nimmarijonoon, kädenpuristusta hän ei malta lopettaa ennen kuin käteltävä kiemurtelee otteesta irti. Hän saattaa myös jäädä paikalle vaanimaan. Tuolloin hän ei sano mitään, vaan tuijottaa kuin Muumilaakson mörkö yön pimeydestä. Pelottavat tuijottajat ovat aina raskasta sarjaa.
En kehtaa -fani
En kehtaa -fanit ovat herttaisia. Heihin törmää niin kaupungilla kuin itse nimmarointipaikoillakin. Kaupungilla he näkevät idolinsa jo kaukaa, ja yllätys suistaa heidät peittelemään tunnemyrskyään. En kehtaa -fanit näyttelevät kuin eivät mitään erikoista olisi huomanneetkaan, vain heidän liikkeensä hidastuu niin, että kohtaaminen on mahdollista. Syvä sielunkamppailu näkyy kauas, oikeastaan he eivät tohtisi sanoa sanaakaan. Viime tingassa, kun tilanne jo melkein valuu ajan hiekkaan, he kuitenkin katsekontaktia vältellen kertovat selkeällä äänellä, mitä idoli heille merkitsee. Sanat kumpuavat suoraan sydämestä, ja niistä jää kaikille hyvä mieli. Ujo fanikin on takuulla onnellinen niin itsensä voittamisesta kuin itse kohtaamisestakin.
No jos nyt tämän kerran -fani
Kaikki eivät viitsi rahvaanomaisesti jonottaa, vaikka onkin vaivauduttu paikalle. Kun tilaisuus on oikeastaan jo ohi, etäisyyttä pitänyt fani alkaa liikehtiä ja purjehtii paikalle puolihuolimattomasti. Jos häneltä kysyy nimmarintarpeesta, suopuu hän ikään kuin ollakseen mieliksi. Kavereilleen penseä kai kertoo sattumalta törmänneensä yhteen tunnettuun tyyppiin, joka vähän väkisin heitti nimmarit. Pieni tanssahteleva hypähdys kuitenkin kavaltaa hänetkin nimmarin saamisen jälkeen.
Lapsille minä vaan...
Keski-ikäiselle on kauhean vaikeaa näyttää todellisia tunteitaan, onneksi on lapsia, lapsenlapsia tai muita sukulaisia. Posket punaisina on ihan luontevaa jonottaa kolmekin tuntia ”lahjoja lapsille”, vaikka kaikkialle hohtaa, että kyse on omasta vuosikymmenten ihailusta. ”Lahjoja” saatetaan hakea aina kun kyseinen tähti vierailee automatkan päässä. Automatka vaihtelee 5–550 kilometrin välillä...
Viileä ammattilainen
Usein tähden vierailuun kuuluu lehdistötilaisuus. Lehdistötilaisuuden järjestäjillä on outo hinku esitellä uusimmat julkaisut ja vieläpä haastatella tähteä. Kun jutustelu viimein loppuu ja on kysymysten aika, niitä ei heru. Kaikki odottavat vain vapauttavaa kehotusta asettua nimmarijonoon, mihin kyyniset ammattilaiset ryntäävät juoksujalkaa.
Itse taidan olla penseän, keski-ikäisen ja ammattilaisen sekoitus...
Aki Hyyppä
Kirjoittaja on Aku Ankan päätoimittaja, joka viime viikolla sai taas kunnian toimia Don Rosan isäntänä.