Syöpädiagnoosi pysäyttää aina kaikki. Piispa Matti Salomäki vertasi herätysliikeväen messuja syöväksi. Salomäki toki pyysi anteeksi epäonnistunutta sananvalintaa ja aiheuttamaansa mielipahaa, mutta vahinko ehti jo tapahtua.
Jos minä vertaisin jotain kansanryhmää syöpään, olipa se sitten vähemmistö tai enemmistö, niin varmaan joku tekisi rikosilmoituksen kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.
En ole lääketiedettä lukenut, mutta olen oppinut, että syöpään on kolme lääkettä: solumyrkky, sädehoito tai leikkaus. Kaikkien syövän hoitokeinojen tavoite on tuhota syöpäkasvain.
Kirkollisen "syövän" sädehoidoksi tai solumyrkyksi on ymmärtääkseni tarjottu sitä, että kaikkien pitää voida polvistua samalle alttarille virka- ja avioliittonäkemyksistä huolimatta.
Jos olen siihen valmis, saan terveen diagnoosin, ja saan hoitaa hengellistä elämääni kirkon yhteydessä.
Mutta jos en ole tähän valmis, niin olenkin syöpä, joka on sädehoidolla tai solumyrkyllä tapettavien listalla ja minun hengellinen elämäni saa kuolla pois. Tätäkö piispa vertauksellaan tarkoitti?
Mihin tämä diagnoosi perustuu? Jotta joku asia voisi kirkossa olla syöpä, sen pitäisi olla harhaoppi.
Kirkossa perinteisiä virka- ja avioliittokäsityksiä ei ymmärrykseni mukaan ole julistettu harhaopeiksi, joten niitä ei saisi olla kirkollisessa tautiluokituksessa ollenkaan.
Kirkossa annetaan kyllä kaikkien muiden kukkien kukkia, mutta virka- ja avioliittokäsitysten konservatiivikukat on luokiteltu pois kitkettäviksi ja tuhottaviksi rikkakasveina ja vieraslajeina, vaikka kumpaakaan ei ole harhaopiksi julistettu.
Kummassakin tapauksessa nämä kukat ovat kukkineet alkuseurakunnan ajoista tähän päivään asti.
Pyydän jo etukäteen aiheuttamaani mielipahaa anteeksi, mutta eikö tästä näkökulmasta voida sanoa, että muuttuneet virka- ja avioliittokäsitykset ovatkin vieraslajeja, koska ne eivät kuulu alkuperäiseen kristikunnan kasvistoon?
Huomaa, että en ole sanonut, että nämä uudet avioliitto- ja virkakäsitykset tulisi vieraslajeina kitkeä pois.
Pyydän piispakunnalta meille konservatiiveille elintilaa kirkossa uskomme harjoittamiseen omantunnon ja vakauksemme mukaisesti.