Syyskuun alussa uutisoitiin Euroopan unionin toimielimen, Euroopan komission, haluavan, että jatkossa eurosetelit ja -kolikot olisi pakko hyväksyä maksuvälineenä kaikkialla euroalueella.
Jätin itse jo alkuvuodesta 2022 eduskunnassa toimenpidealoitteen ”käteisen rahan turvaamiseksi Suomessa jatkossakin kattavasti käypänä maksuvälineenä”. Aloitteelleni hiukan eduskunnassa naureskeltiin, mutta osoittautui kuitenkin, että olin ajan hermoilla, sillä Suomen Pankki julkaisi samankaltaisen lainsäädäntöaloitteen heti seuraavalla viikolla.
Vuonna 2024 siis jopa EU on tullut linjoilleni. Kerrankin sieltä tulee jotain hyvää.
Käteisen olemassaolon takaaminen jatkossakin on perusteltua erityisesti huoltovarmuuden vuoksi. Asia on tärkeä myös kansalaisten yleisen luottamuksen säilymisen takia.
Keskuspankkien hankkeilla digitaalisista valuutoista on pyritty vastaamaan esiin nousseisiin kysymyksiin, mutta huoltovarmuuden kannalta keskeisiä ongelmia esimerkiksi rahan käyttämisestä sähkökatkojen tai verkkoyhteyksien kaatuessa ne eivät poista.
Aivan parhaimmillaankin ne voivat olla vain osittainen ratkaisu. Miten ja mistä kuljetusala tankkaisi autonsa, jos tietoliikenneyhteydet eivät toimi? Ruoka kun kulkee pyörien päällä vaikkapa pääkaupunkiseudun marketteihin.
Käteisellä on omat vahvuutensa ja erityispiirteensä. Se on matalan teknologian väline: käteinen ei vaadi käyttäjältä pankkitiliä, matkapuhelinta, maksukorttia tai verkkoyhteyttä. Käteisen yksityisyyden suoja on korkea, koska sen käytöstä ei jää jälkiä. Se on myös äärimmäisen intuitiivinen ja helppokäyttöinen maksutapa ja siksikin tärkeä monille ikäihmisille ja sairaille.
Käteinen raha on hyvä varajärjestelmä, ja lisäksi se on viimeinen vaihtoehto, johon voi aina palata, jos muut järjestelmät eivät toimi. Tämä on huoltovarmuuden kannalta keskeistä.
Eniten käteistä käyttävät lapset ja vanhukset. Huomionarvoista on myös, että käteisen merkitys korostuu, mitä kauemmas suurista asutuskeskuksista mennään.
Valtiovarainministeriön virkakunnasta korostetaan tärkeyttä turvata käteismaksujen mahdollisuus esimerkiksi ruuan ja lääkkeiden ostamisessa. Lisäksi huomautetaan, että mitä enemmän maassamme on eri tavoin toimivia maksuvälineitä, sitä parempi yleinen huoltovarmuusturvallisuus on.
Euroopan komission yksittäinen A-osuma ei tosin vielä riitä korvaamaan vuosien varrella ammuttuja huteja. Suunnitelma käteisrahan suhteen vaikuttaa pikemminkin yksittäistapaukselta kuin linjamuutokselta parempaan.
Yksi suurimmista huolistani kohdistuu lykättyyn muttei hylättyyn lyijyasetukseen, jonka vastustuksen aloitin jo vuonna 2020. Tällöin puolustusvaliokunta hyväksyi kriittisen esitykseni asiasta, joka on toistunut lukuisissa PuVin lausunnoissa. Myös kuluneella viikolla se lisättiin valiokunnan lausuntoon. Lisäksi Suomen nykyinen hallitus tyrmää lyijyasetuksen hallitusohjelmassaan.
Kyseessä on Euroopan unionin kemikaaliviraston tavoitteesta rajoittaa lyijynkäyttöä luodeissa.
Asetus romuttaisi suomalaista reserviläistoimintaa. Jos lyijy korvattaisiin jollain muulla materiaalilla, niin se moninkertaistaisi luotien hinnan sekä vaikeuttaisi ampumaratojen sekä ampumaharrastuksen toimintaa ja ylläpitoa.
Edellisen lisäksi lyijyasetus kasvattaisi kustannuksia julkiselle taloudelle, sillä poliisi joutuisi uusimaan suojavarusteitaan uusien läpäisevämpien luotien vuoksi. Hintalappu voisi olla jopa kymmeniä miljoonia euroja.
Käteisrahauutisen myötä en siis ole laulamassa Euroopan hymniä ja nostamassa sinipohjaista tähtilippua salkoon.
Juha Mäenpää
PS:n kansanedustaja Ilmajoelta