EU:n tulevan viisivuotiskauden suunnitelmat ovat taas piirun verran lähempänä toteutusta, kun Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen esitteli tiistaina kaavailunsa tulevan komission salkkujaoksi Ranskan Strasbourgissa.
Keskeisimmiksi kysymyksiksi tulevalle viisivuotiskaudelle ovat nousemassa unionin alueen kilpailukyky ja vihreän siirtymän jatko. Lisäksi suurten kohtalonkysymysten joukkoon kuuluu turvallisuusvaje, jonka Venäjän hyökkäyssota on aiheuttanut Euroopalle.
Kaavaillun komission kokoonpanoa tutkimalla voi jo nähdä, että harkitussa kokonaisuudessa von der Leyen on pyrkinyt huomioimaan maantieteellistä, poliittista ja omien mahdollisuuksiensa rajoissa myös sukupuolten jakautumista komission sisällä.
Mutta mitä salkkujako lopulta paljastaa siitä, kuinka EU:n politiikkaa jatkossa toteutetaan?
Demareille vihreän siirtymän päällystakki
Euroopan Vihreä Sopimus eli Green Deal on jo ennen salkkujaon julkistamista muuttunut vihreäksi teollisuussopimukseksi, Green Industrial Dealiksi. Von der Leyenin toinen komissio siis käsittelee vihreää siirtymää teollisuuden ja kilpailukyvyn kautta.
Etenkin punavihreä osa Euroopan poliittisesta kentästä on ollut huolissaan siitä, tuleeko komissiolta tiukkojen ilmasto- ja ympäristötavoitteiden lisäksi myös aitoja polkuja tavoitteiden saavuttamiseen. Demarien ja kokoomuksen kattopuolueiden kamppailu vihreän teollisuussopimuksen suunnasta kulminoitui ennen salkkujakoa sosialistien ja demokraattien S&D:n Teresa Ribera Rodrigueziin, joka on muun muassa vastannut ministerinä Espanjan ekologisesta siirtymästä.
Vaikka komissio on kokonaisuutena tukevasti oikealla, Riberan puhtaan teknologian ja kilpailukyvyn salkkua pidetään yleisesti merkittävänä. Esimerkiksi keskustalainen europarlamentaarikko Elsi Katainen arvioi STT:lle kamppailuja olevan luvassa, vaikka vihreää siirtymää katsotaan aiempaa enemmän teollisuuden kautta.
Katainen tulkitsee, että von der Leyen on vihreän siirtymän äitinä halunnut lopulta sen jatkon myös turvata.
– Esimerkiksi 2050 hiilineutraalius ei ole hävinnyt minnekään. Sitä muistuttaakseen von der Leyen on pistänyt oikein tämmöisen kunnon oikeiston vastavoiman juurikin päällystakiksi tähän vihreän siirtymän eteenpäin vientiin, Katainen sanoo.
Samoilla linjoilla on vihreiden Ville Niinistö.
Hänen mukaansa vihreät odottavat useiden vihreään siirtymään liittyvien komissaarien ottavan asian tosissaan. Heihin lukeutuvat Riberan lisäksi energiakomissaari Dan Jörgensen demareista sekä EPP:stä hollantilainen ilmastokomissaari Wopke Hoekstra ja kokoomuksen Henna Virkkunen Suomesta.
Näkyykö Ranskan jälki kilpailukyvyssä?
EU:n heikko kilpailukyky on asia, joka huolestuttaa tällä hetkellä Brysselissä ja Strasbourgissa. Ratkaisuihin on herätellyt muun muassa EKP:n pääjohtaja Mario Draghi, joka katsoi tuoreessa raportissa EU:n kärsivän 750–800 miljardin euron vuotuisesta investointivajeesta.
Draghin raportti käynnisti taas ikiaikaisen keskustelun siitä, pitäisikö unionin kilpailukykyä tukea ranskalaiseen tapaan esimerkiksi niin, että sääntelyä muutetaan suuryrityksiä suosivammaksi, lisätä julkista tukea sekä rahoittaa se viime kädessä vaikka yhteisvelalla. Toista ääripäätä edustavat nuukat markkinaliberaalit, jotka haluavat yhä nähdä keskeisimpänä osana ratkaisua sen, että kaupan esteitä poistetaan ja luodaan yhteisiä sisämarkkinoita.
Suomi tunnetaan EU:ssa nuukailijana, joka suhtautuu kriittisesti julkisiin tukiin, puhuu pienyritysten merkityksen puolesta ja kavahtaa yhteisvelkaa. Mutta mihin suuntaan unioni salkkujaon perusteella näyttäisi menevän?
Komissiossa teollisuuspolitiikasta on määrä vastata ranskalaisen Stephane Sejournen, mutta asia tulee myös Riberan tontille. Ranskalainen ja eteläeurooppalainen näkemys ovat siis vahvasti edustettuina.
– Kyllähän tämä salkkujako ennakoi sitä, että meille tulee aika hankalia kysymyksiä aika nopeaan tahtiin eteen, demarien Eero Heinäluoma arvioi tuoreeltaan salkkujaon jälkeen medialle.
Suomelle hankalaksi kysymykseksi Heinäluoma mainitsee muun muassa kilpailulainsäädännön löysyttämisen, jotta syntyisi globaalisti menestyviä suuryrityksiä.
Vihreiden Niinistö näkee asiassa komissiossa sisäänrakennetun ristiriidan. Hän myös uumoilee suunnasta lopulta kovaa vääntöä.
– Minun mielestäni siellä on askelia siihen suuntaan, että etäännymme siitä meidän vanhasta kilpailupolitiikasta.
Puolustushankinnat keskiössä
Yksi toistuva keskustelunaihe Brysselissä on ollut se, kuinka merkittävä salkku EU:n uudelle puolustuskomissaarille on tulossa.
Useilla jäsenmailla – myös Suomella – oli vielä keväällä kiinnostusta salkkuun. Useimpien maiden lopulliselta toivelistalta puolustuskomissaarin salkku oli kuitenkin lopulta pudonnut pois.
Katainen huomauttaa, että tiukkaa rajankäyntiä asiassa tulee Naton ja EU:n jäsenmaiden kanssa. Koska sotilaallisen toiminnan puolelle ei ole menemistä, menee toimintakenttä väistämättä teknologian puolelle.
Käytännössä rajat tulevat vastaan siinä, että lainsäädännöllisesti puolustus on hyvin vahvasti jäsenmaiden hyppysissä. Von der Leyenin tehtävänannossa uudelle puolustuskomissaarille voi kuitenkin nähdä esimerkiksi pyrkimyksen luoda mahdollisilla keinoilla parempia edellytyksiä eurooppalaiselle puolustusteollisuudelle.
Baltia ja Suomi korostuvat tässä aihepiirissä. Puolustuskomissaarina on liettualainen Andrius Kubilius, joka on raportointivelvollinen Virkkuselle ja virolaiselle EU:n korkealle ulko- ja turvallisuuspolitiikan edustajalle Kaja Kallakselle.