Euroopan kilpailukyvystä käydään parhaillaan ehkä tärkeintä keskustelua vuosikymmeniin.
Geopoliittiset jännitteet, vihreä siirtymä, tekoälyn nopea kehitys, puolustuksen vahvistaminen ja talouskasvun hiipuminen ovat nostaneet kilpailukyvyn takaisin Euroopan unionin politiikan ytimeen.
Samalla valmistellaan seuraavaa monivuotista rahoituskehystä, jossa myös aluekehitysrahoituksen tulevaisuus on avoinna, ja ennakkoviestit ovat huolestuttavia.
Keskustelussa on kuitenkin yksi merkittävä ristiriita. Euroopalta odotetaan enemmän innovaatioita, nopeampaa teknologian käyttöönottoa, parempaa tuottavuutta ja vahvempaa strategista autonomiaa.
Samalla harkitaan niiden rahoitusvälineiden merkittävää supistamista, joilla näitä tavoitteita käytännössä rakennetaan alueilla.
Vielä muutama vuosikymmen sitten kilpailukyky yhdistettiin ennen kaikkea kustannustehokkuuteen, vientiin ja teolliseen tuotantoon.
Tänään ratkaisevaa on kyky oppia, omaksua uusia teknologioita, rakentaa yhteistyöverkostoja ja muuttaa tutkimustieto nopeasti käytännön ratkaisuiksi. Kilpailukyky on yhä enemmän uudistumiskykyä.
Juuri tässä alueiden merkitys korostuu. Euroopan kilpailukyky ei synny Brysselin kokoushuoneissa eikä kansallisissa pääkaupungeissa.
Se rakentuu yrityksissä, korkeakouluissa, tutkimuslaitoksissa ja julkisissa organisaatioissa eri puolilla Eurooppaa. Siellä syntyvät uudet innovaatiot, uudet yritykset ja uudet toimintamallit. Siellä myös ratkaistaan, kuinka nopeasti vihreä siirtymä, digitalisaatio tai tekoäly muuttuvat tuottavuudeksi ja kasvuksi.
Suomessa ammattikorkeakoulut ovat tässä kehityksessä keskeisiä toimijoita. Ne yhdistävät tutkimuksen, koulutuksen ja yritysten kehittämisen tavalla, joka on poikkeuksellisen lähellä käytännön toimintaa.
Niiden vaikuttavuus ei synny pelkästään valmistuneiden opiskelijoiden määrästä tai yksittäisistä tutkimustuloksista, vaan ennen kaikkea siitä, kuinka tehokkaasti ne auttavat yrityksiä uudistumaan, ottamaan käyttöön uusia teknologioita ja rakentamaan uutta liiketoimintaa.
Tätä työtä tehdään usein huomaamatta. Yritykselle rakennetaan tekoälyratkaisu, maatilalla pilotoidaan uusia teknologioita, hyvinvointialueella kehitetään digitaalisia palveluja tai PK-yritystä autetaan saamaan vihreästä siirtymästä kilpailuetua.
Yksittäiset hankkeet eivät välttämättä ylitä uutiskynnystä, mutta yhdessä ne muodostavat alueiden uudistumiskyvyn perustan.
Tämä on myös syy siihen, miksi Euroopan unionin rakennerahastoilla on ollut niin suuri merkitys suomalaisille alueille.
Ne eivät ole ainoastaan rahoittaneet yksittäisiä hankkeita, vaan mahdollistaneet pitkäjänteisen tutkimus- ja kehittämistoiminnan, jonka vaikutukset näkyvät yritysten kilpailukyvyssä, osaamisessa ja uusissa investoinneissa.
Tästä näkökulmasta rakennerahastot näyttäytyvät aivan toisessa valossa kuin pelkkänä aluepolitiikan välineenä. Ne ovat investointeja Euroopan aineettomaan infrastruktuuriin – osaamiseen, innovaatioihin, yhteistyöverkostoihin ja alueiden uudistumiskykyyn.
Samalla tavoin kuin liikenneverkot mahdollistavat tavaroiden liikkumisen, tutkimus- ja innovaatioverkostot mahdollistavat uusien ratkaisujen syntymisen ja leviämisen.
Mikäli rakennerahastorahoitusta vähennetään olennaisesti, vaikutukset eivät rajoitu yksittäisiin hankkeisiin.
Kilpailukykyä ei rakenneta pelkästään lisäämällä tutkimusrahoitusta tai vahvistamalla yksittäisiä huippukeskittymiä.
Sitä rakennetaan myös varmistamalla, että koko Euroopan alueilla on kyky ottaa käyttöön uusia ratkaisuja, uudistaa yritystoimintaa ja synnyttää innovaatioita.
Siksi keskustelua rakennerahastojen tulevaisuudesta pitäisi käydä uudesta näkökulmasta. Kysymys ei ole ensisijaisesti aluepolitiikasta eikä korkeakoulujen rahoituksesta. Kysymys on siitä, millä välineillä Eurooppa aikoo rakentaa kilpailukykyään maailmassa, jossa uudistumiskyky on tärkein menestystekijä.
Jos alueiden kehittämisen edellytyksiä heikennetään, heikennetään samalla myös Euroopan mahdollisuuksia vastata niihin haasteisiin, joita tulevat vuosikymmenet väistämättä tuovat mukanaan.
Tämä asia pitäisi olla myös jokaisen eteläpohjalaisen päättäjän lobbaussalkun kärkiteemana.