Koiratkin voivat käydä koulua. Ihmisille tarkoitetuissa oppilaitoksissa ne usein vain piipahtavat. Oli oppija sitten neli- tai kaksijalkainen, opittavissa asioissa on paljon samaa.
– Ihan niin kuin teidätkin opetetaan hyville tavoille, niin koirienkin on opittava, miten käyttäydytään yhteiskunnassa. Ei voi ryntäillä minne haluaa tai pussailla kaikkia vastaantulevia, selvittää Etelä-Pohjanmaan kennelpiirin kaverikoiravastaava Eeva Ojala.
Ojalan jalkojen juurella makoilee bedlingtoninterrieri Bitti. Sen kaulaa somistaa oranssinen huivi. Se tarkoittaa sitä, että Bitti on töissä. Juuri nyt ei näytä siltä, sillä koiran silmät lurpsahtelevat kiinni tämän tästä.
Ojala ja puolitoista vuotta kaverikoirana työskennellyt Bitti ovat vierailulla Alakylän koulun 4–6-luokkalaisille tarkoitetulla lemmikkikurssilla.
Paikalle ovat päässeet myös Annika Saarniketo ja bedlingtoninterrieri Retu sekä Tiina Lampen Ossi-koiransa kanssa. Ossi on isovillakoira.
Ei saa pussailla
Bitti, Retu ja Ossi ovat Kennelliiton virallisia kaverikoiria. Karvaturrit omistajineen vierailevat etenkin palvelutaloissa ja asumisyksiköissä.
Kehitysvammaiset ja vanhukset ovat suuri kohderyhmä. Odotettuja vieraita koirat ovat myös päiväkodeissa, kouluissa ja erilaisissa tapahtumissa.
Kun Ojala lopettaa esityksensä, Bitti valpastuu heti. Se tietää, että nyt alkaa vierailun mukavin osuus: luokallinen lapsia ryntää silittämään sen pumpulinpehmeää karvaa.
Bitti innostuu rapsuttajista ja nuolaisee yhden silittäjän poskea.
– Bitti! Mehän olemme sopineet, ettei vierailuilla pussailla, Ojala muistuttaa.
Yhtä auvoiset olot on Retulla. Se makaa ketarat ojossa lasten edessä. Vatsan näyttäminen tarkoittaa sitä, että koiralla on vieraidenkin edessä turvallinen olo.
– Retulla on taito huomioida kaikki paikalla olijat. Mitä paremmat rapsutukset, sitä nopeammin se pyörähtää selälleen, Saarniketo selvittää.
Isovillakoira Ossi on istuessaan vieressä istuvan alakoululaisen kokoinen. Moni ihmettelee sen kiharaa karvaa.
– Villakoiran turkki kasvaa koko ajan. Karvat eivät irtoa itsestään, vaan turkki pitää leikata, Lampen kertoo.
Ainutlaatuisia kohtaamisia
Välituntikello soi, mutta poikkeuksellisesti kenelläkään ei ole kiire ulos. Koirien kohtaaminen on rauhoittanut lapsia ja saanut hymyn huulille.
– Tässä näkyy meidän palkka. Kaverikoiratoiminta on vapaaehtoistyötä, mutta koirien muille tuoma ilo on palkitsevaa. Laitoksissa vierailumme saattaa olla viikon ainoa ulkopuolelta tuleva kontakti. Vaikka itse olisi lähtenyt matkaan kiireessä, vierailulla aika tuntuu pysähtyvän, Eeva Ojala selvittää.
Eri asiakasryhmät reagoivat eri tavoilla. Muistisairaille vanhuksille koiran näkeminen saattaa palauttaa tuttuja asioita mieleen. Annika Saarnikedon mieleen on jäänyt vierailu vanhusten palvelukotiin.
Ikäihmiset oli koottu oleskelutilaan koiria ihailemaan. Paikalla oli nainen, joka ei aiemmin ollut ottanut edes katsekontaktia. Henkilökunta ei ollut koskaan kuullut naisen ääntä.
– Koira käyttäytyi jotenkin levottomasti. Yhtäkkiä nainen nousi seisomaan ja totesi kuuluvasti, että ettekö te nyt näe, että koiralla on kusihätä, Saarniketo kertoo suu hymyssä.
Koulutus juhlien sijaan
Etelä-Pohjanmaalla Kaverikoira-toimintaa on ollut 20 vuotta. Tällä hetkellä kaverikoiria on noin 120, ohjaajia on jonkin verran vähemmän.
Viime vuonna koirat tekivät 430 vierailua ja osallistuivat 114 yleisötapahtumaan.
– Pyyntöjä tulee paljon enemmän kuin mitä ehdimme toteuttaa. Emme pidä syntymäpäiväjuhlia, mutta järjestämme uusille koulutuksen, Eeva Ojala kertoo.
Monella toiminnassa mukana olevalla on useita vierailuja tekeviä koiria. Osa niistä työskentelee myös lukukoirina eli kuuntelevat esimerkiksi kirjastoissa ja kouluissa, kun ihmiset lukevat niille. Ajatuksena on, että koiralle lukemista ei tarvitse jännittää, sillä se ei piittaa virheistä.
Ojalalla vierailuvuoroja odottaa kaksi koiraa. Kun Ojala pukee työliivin ylleen, koirat jännittävät, kumpi pääsee mukaan.
– Kotiin jäävä näyttää niin pettyneeltä, että annan sille lohdutukseksi herkkuluun. Joskus koira osoittaa mieltään ja sylkäisee sen pois. Namipala ei korva vierailureissua, Ojala nauraa.
Etelä-Pohjanmaalla toimintaa 20 vuotta
- Kennelliiton kaverikoiratoiminta on vapaaehtoistyötä, jolla pyritään antamaan positiivisia elämyksiä ja sitä kautta luoda kokonaisvaltaista hyvinvointia.
- Koulutetut ohjaajat vierailevat koiriensa kanssa esimerkiksi lasten, kehitysvammaisten ja vanhusten luona erilaisissa asumisyksiköissä, kouluissa, päiväkodeissa ja tapahtumissa.
- Kaverikoiran tunnistaa oranssista huivista. Koiran tulee olla vähintään kaksivuotias, terve, ystävällinen ja hyvätapainen. Koiran tulee itse haluta ottaa kontaktia vieraisiin ihmisiin eikä se saa häkeltyä yllättävistä asioista. Koiran tulee kyetä toimimaan muiden koirien kanssa.
- Kaverikoiratoiminta alkoi Suomessa vuonna 2001. Etelä-Pohjanmaalla kaverikoiria on ollut vuodesta 2006.
- Suomessa on 1 400 kaverikoirakkoa. Etelä-Pohjanmaalla heitä on 120. Pisimpään mukana on ollut Tarja Pihlaja, joka on kiertänyt koiriensa kanssa ihmisiä ilahduttamassa 18 vuotta. Käyntejä vuosiin mahtuu noin 250.
- Ansioituneita kaveri- ja lukukoiria ohjaajineen palkittiin Seinäjoella Koira & Hevonen -messuilla viime viikonloppuna. Eparin levikkialueelta palkinnot saivat Birgit Teivaanmäki, Krista Saarikoski, Hans Britwin, Tarja Pihlaja sekä Maija Kallio-Kujala Seinäjoelta. Ilmajokisista palkittiin Maria Viita-Kottari, Tia Talvitie, Virpi Norja ja Sirkka-Liisa Uusimäki. Lapualta tunnustuksen saivat Anne-Mari Kangas sekä Virpi ja Mika Rantavuoria.
- Kaverikoirien ohjaajien on suoritettava viikonloppukurssi. Seinäjoella kurssi järjestetään 26. – 27.9. Koirien sopivuus työhön varmistetaan kurssilla. Mukaan voi ilmoittautua 16.9. saakka osoitteeseen kaverikoirat.etelapohjanmaa@gmail.com.
