Arviointimenettelyssä selvitetään, onko Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueella mahdollisuus tuottaa jatkossa palveluja itsenäisesti. Arviointimenettelyyn joutuminen johtuu hyvan talouden suuresta alijäämästä ja hitaasta sopeuttamisesta, ei palvelujen laadusta ja riittämättömyydestä.
Hyvinvointialueen sopeutustarve lähivuosille on 40 miljoonaa euroa. Sillä on kertynyttä alijäämää yhteensä noin 121 miljoonaa.
Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialuetta on kohdannut raskaan valtionohjauksen ja tiukan talouden tasapainotuspaine. Arviointiryhmän vaatima taloussuunnitelma on valmisteltava viiveittä niin, että se voidaan hyväksyä aluevaltuustossa joulukuussa.
Koska tämän vuoden taloustavoitteista ollaan jääty jo merkittävästi, ruuvia on kiristettävä. Palvelurakenteen ja -verkon keskittämiseen ja palvelujen heikkenemiseen on varauduttava.
Tavoitteiden saavuttaminen vaatii muutosta hyvinvointialueen aluevaltuutettujen aiempaan päätöksentekoon. Kuntarajoja vartioivasta politikoinnista on siirryttävä koko hyvinvointialueen etua ja itsenäistä tulevaisuutta varmistavaan päätöksentekoon.
Meneillään olevien henkilöstösäästöjen rinnalle on nostettu hyvinvointialueen raskas palvelurakenne, laaja palveluverkko sekä joidenkin palvelujen poikkeavan runsas käyttö. Näitä ovat Etelä-Pohjanmaalla esimerkiksi ikääntyneiden ympärivuorokautisen palveluasumisen ja laitoshoidon palvelut, aikuistyypin diabetesta, verenpainetautia ja sydänsairauksia sairastavien monisairaiden ja pitkäaikaissairaiden palvelut.
Asukaskohtaiset nettokäyttökustannukset ylittävät arviointiryhmän mukaan huomattavasti maan keskimääräisen tason. Palveluja ja joitakin tukia on tarjottu ja käytetty yli lakisääteisen minimitason. Palvelujen järjestämiseen tarvittavia tiloja ja niistä aiheutuvia kustannuksia on liikaa suhteessa tarpeeseen.
Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueella on myös monia tärkeitä onnistumisia: Soten kustannuksia on talousvaikeuksista huolimatta saatu myös hillittyä, ihmisten yhdenvertaisuus palveluissa on parantunut, ja luottamus julkiseen terveydenhuoltoon on kohenemassa. Onnistumisia ovat lisäksi digipalvelujen kehittäminen, kotihoitoon panostaminen ja strateginen kehitystyö talouden tasapainottamiseksi.
Hyvinvointialueen kannattaisi laittaa sote-palvelujen vaikuttavuustiedon tuottamisen ja tiedolla johtamisen rakenteet kuntoon. Hyvinvointialueen päätöksenteon on perustuttava tutkittuun ja monipuoliseen, luotettavaan ja vertailukelpoiseen tietoon.
Erikoissairaanhoidon kustannuksia tulisi hallita karsimalla vähähyötyisiä hoitoja tutkimustietoon perustuen. Laadukkaalla perusterveydenhuollolla ja ehkäisevillä, terveyttä ja hyvinvointia edistävillä sosiaali- ja terveyspalveluilla voidaan säästää pitkäjänteisesti alueen kustannuksia.
Säästyneet varat tulisi ohjata ensisijaisesti perusterveydenhuoltoon ja sosiaalihuollon tutkimuspohjaiseen kehittämiseen.