Kolumni

Es­pan­jan au­rin­gon alla

-
Kuva: Jarno Pellinen

Vaasalaisen naisurheilun ykkösjoukkue Mailattaret aloittaa ensi viikolla toisen kautensa pesäpallon pääsarjassa Superpesiksessä.

Joukkueen debyyttikausi kansallispelimme korkeimmalla sarjatasolla sujui viime vuonna paremmin kuin kukaan uskalsi odottaa.

Hyvin alkanut kausi vei keskikesän pienestä notkahduksesta huolimatta Mailattaret aina pudotuspeleihin asti. Joukkue sijoittui lopulta sijalle seitsemän, mikä oli nousijajoukkueelta loistava saavutus.

Joukkue koki viime kauden jälkeen odotettua suurempia muutoksia, kun Venla Tanhua, Elli Mertaniemi, Sofia Kitinoja, Linnea Laatikainen, Julia Karlsson ja Henna Suominen poistuivat Mailattarien kokoonpanosta.

Lähtijöiden ja lopettaneiden perään on enää turha haikailla, vaikka olisin itsekin suurimman osan pelaajista mielellään joukkueessa pitänyt.

Mailattariin näyttää olevan kuitenkin imua, mikä on hieno juttu vaasalaisen pesäpallon kannalta.

Joukkueessa nähdään tällä kaudella eri rooleissa monta uutta ja mielenkiintoista pelaajaa, joista on helpompi ja järkevämpi tehdä arvioita hiukan myöhemmin.

Parhaan kuvan lukkari Veera Tyynelästä ja muista uusista pelaajista saa tietysti menemällä paikan päälle vaikka jo ensi viikon lauantain 13.5. sarja-avaukseen, kun Hietalahteen vieraaksi tulee Mailattarien päävastustajiin kuuluva Hyvinkään Tahko.

Isoja rooleja on tarjolla uusille ja jo viime kaudella mukana olleille pelaajille sekä sisä- että ulkopelissä. Nähtäväksi jää, ketkä kaikki pystyvät vastaamaan huutoon, ja ketkä ovat talven aikana kehittyneet niin, että sen näkee myös peleissä.

On hienoa, että Mailattarien rosteria tiirailemalla näkee vaasalaisen hyvän juniorityön tuloksen. Omia kasvatteja on kiva määrä. Se ei ole itsestäänselvyys vaasalaisissa eikä monen muunkaan kaupungin pääsarjajoukkueissa.

Mailattaret sai rosterinsa kasaan hyvissä ajoin viime vuoden puolella, joten joukkue on pystynyt valmistautumaan tähän kauteen jo usean kuukauden ajan.

Moni joukkueen pelaajista asuu talviaikaan opiskelujen tai töiden takia muualla kuin Vaasassa, joten toisiin on tutustuttu, yhteishenkeä on luotu ja kuvioita on hiottu pitkän ja pimeän talven aikana kahden-kolmen viikon välein pidettyjen leiriviikonloppujen aikana.

Erityisen hyvää sekä mielelle että kropalle teki varmasti huhtikuussa Espanjan Aurinkorannikolla pidetty leiri, joka todettiin onnistuneeksi valinnaksi.