Esitutkintoja on rajoitettu viime vuosina yhä enemmän, mutta kustannusperustetta on tänä vuonna käytetty edellisvuosia vähemmän.
Syyttäjät ovat tänä vuonna rajoittaneet esitutkintoja kustannusten vuoksi suhteellisesti edellisvuosia vähemmän.
Valtakunnansyyttäjänviraston Lännen Medialle toimittamien tilastojen mukaan syyttäjät ovat tehneet lokakuun puoleenväliin mennessä runsaat parituhatta päätöstä, joissa esitutkintaa on rajoitettu rikoksen selvittämisen korkeaksi nousevan hintalapun vuoksi.
Syyttäjä voi rajoittaa – käytännössä siis keskeyttää – esitutkinnan, jos tutkinnan jatkamisen hinta olisi "selvässä epäsuhteessa" rikoksen laatuun tai siitä seuraavaan rangaistukseen. Kustannuksiin vetoaminen on kirjattu esitutkintalakiin.
Kaikkiaan esitutkintojen rajoituspäätökset ovat kuitenkin kasvussa. Viime vuonna syyttäjät päättivät rajoittaa tutkintaa yli 17?600 tapauksessa, kun 2010 vastaava määrä oli runsaat 10?000.
Kustannukset syynä 13 prosentissa
Kustannukset ovat olleet syynä noin 13 prosentissa kaikista syyttäjien tekemistä esitutkinnan rajoittamistoimenpiteistä. Vuosina 2012–2016 vastaava osuus oli viidennes, vajaat 21 prosenttia.
Määräaikainen apulaisvaltakunnansyyttäjä Jukka Rappe ei suoraan osaa selittää, minkä vuoksi kustannusperusteeseen on nojauduttu aiempaa vähemmän.
–Rajoittamispäätösten lukumäärä on ratkaisevasti kiinni siitä, mitä poliisi esittää, Rappe sanoo.
Syyttäjät tekevät esitutkintojen rajoittamispäätökset aina tutkinnanjohtajien esityksestä. Rappen mukaan syyttäjien päätös on harvoin eri kuin se, mitä esitutkintaa johtava viranomainen, usein poliisi, on toivonut.
Joskus voi kuitenkin käydä niin, että tutkinnanjohtaja vetää esityksensä pois, jos syyttäjä on päätöksestä eri mieltä, hän lisää.
Selkeä kaava puuttuu
Valtakunnansyyttäjänviraston omissa ohjeissa ei ole selvää kaavaa sille, milloin rikos ja sen selvittämisen hintalappu olisi epäsuhtainen. Ohjeiden mukaan säännöstä voi soveltaa varsinkin silloin, kun rikoksesta seuraisi rangaistuksena enintään sakkoja.
Jokainen tapaus pitää Rappen mukaan silti ratkaista erikseen. Kustannusperuste voi hänestä tulla kyseeseen esimerkiksi internetissä tapahtuvan nimettömän, kunnianloukkauksen tunnusmerkistön täyttävän vihapuheen selvittämisessä. Toisaalta kustannuksiin ei syyttäjien mukaan pitäisi aina vedota, kun tapaus vaikuttaa hankalalta.
MARKKU UHARI