Kuva: Aleksi Mäkinen

Esa Latva-Äijö oli lapsena niin kiltti, hymyilevä ja miellyttävä, että sukulaiset kutsuivat häntä ”kiukkuusen näköiseksi pojaksi”. Esa on kulkenut pitkän matkan siihen, että uskaltaa näyttää kaikkia tunteitaan myös näyttämön ulkopuolella.

Yrittäjäperheen lapsen piti vaalia myös firman mainetta, ei saanut kiukutella. Kun Esa löysi teatterin, hän tajusi, että näyttämöllä ja rooleissa hän saa esittää ja käyttää myös synkkiä ja voimallisia tuntoja, sellaisia, joita arkielämässä ei ollut lupa näyttää.