Markku Jokisipilä on oikeassa siinä, että historian ”tuomiot” - joista valitusoikeutta ei ole - jaetaan vasta vuosikymmenten, ellei vuosisatojen päästä. eivätkä ne silloinkaan ole lopullisia.
Historioitsijana oli siten turha puhua historian oikealle tai väärälle puolelle jäämisestä, kun kyse oli siitä, haluammeko tässä ja nyt olla sillä puolella, jossa puolustetaan kansainvälisen oikeuden ja sopimusten kunnioittamista, vai sillä puolella, jossa niitä vahvemman oikeudella rikotaan miten sattuu.
Jokisipilän konkreettisiin kysymyksiin vastaan, että uskon olleeni oikealla puolella vuonna 1970.
Jos USA ja muut shaahin tukijat eivät olisi silloin jatkaneet shaahin diktatuurin tukemista vielä yhdeksän vuoden ajan, olisi ollut mahdollista, että hänen jälkeensä valtaan olisivat nousseet sekulaariset demokraatit, sillä islamilaiset fundamentalistit olivat vielä 1970 heikompi osa oppositiota.
Vapaakauppasopimuksen vastustamisessa olin yksinkertaisesti väärässä, kuten jo ennen vuosikymmenen päättymistä avoimesti totesin.
V. 1978 viittaus Neuvostoliiton perusoikeuksiin - ei siis ihmisoikeuksiin - liittyi ajankohtaiseen polemiikkiin Suomen perustuslaista, mutta kuten monet muut puheenvuoroni siltäkin ajalta kertovat, en silloinkaan puolustellut yksipuoluevaltaa ja sitä miten se huomio ihmisoikeudet.
Suhtaudun siis luottavaisesti siihen miten historia tulee minua arvioimaan.
Erkki Tuomioja
Kansanedustaja (sd.)
Helsinki