Sanon, jotta onneksi vuaret ei oo velejeksiä. Tämä joulu poikkee perintehistä jouluusta aivan toisehen laitahan. Niin ittellänikin joko sitten nuarilla, jokka MM-lätkää on rapakon takana Montreaalis lusikoomas.
En sano, jotta tämä on viimeenen tälläänen joulu ittelläni, mutta ”Last Christmas” se oli 1980-luvun taitavalle musisoojalle ja komiaakin komiammalle George Michaelille.
Joulu tuloo ja menöö iliman hössöttämistä, suupielien kiristämistäkin ja ittiänsä loppuhun polttamalla.
Joulu tuli meillekkin vaikkei tuaksunu vasta leivotuulle pipariille, eikä klasiihin vaihtunu tontunkuvaaset klasiverhat. Eikä mattoja vaihrettu, 75 prosenttia jäi koristehistakin kaapin kätköhön orottohon uusia joulun alusaikoja sekä joulukortit jäi kirjoottamata.
Jouluvalot ratustin joka klasille ja tiätysti pihalle – lyhtyjäkään unohtamata. Sekä linnut saivat lyhtehensä ja lintulauran yltäkyllääsen. Joulukinkun, graavilohen ja riisipuuron huolehriin joulupöytähämmä, en enempää. Sillä yhteesen joululounahan me käymmä särpimäs koko pesuehella Virpin ja Karin valmihien patojen ääres pari viikkua aijemmin oikeen ravintolas.
Kauneimmat joululaulut tilaasuus kirkossamma kuuluu perinteehin, se tua aluku sysäyksen.
Esikoosen syntymäpäivä on 11.12. ja aina oon pitäny siitä kiinni, jotta syntymäpäiväkekkerit on juhulittu ei-jouluuses ympäristös. Sen jälkehen on saanu tavalliset puittehet teherä tilaa.
Joulupukkiakaan ei meirän markilla näkyny. Tonttu kävi tuamas lahajapaketit kuusen alle sillä aikaa, kun olimma kranniilla löylyjen lämmös.
Miksi olin niin saamatoon perheenäiree ? Mikä jarrutti perinteesen joulun laittamisen sakilleni: Sote-sopan kiahuminen yliäyrähien hellalle, yritys hyvä kymmenen olla tunnollinen opiskelija, hoitaa luottamustoimet, kulkia ansios ja neljän suloosen eri elämäntilantehis olevan mukulan tarpehet söivät tuhiristakin emännästä puhurin. Halusin välttää märkää tiskirätti -olotilaa jouluna, nautiin lyhykääsestä juhulasta omalla laillani huomioomalla mukulat.
Onko sillä väliä miltä kaikki näyttää pihallepäin? Ei torellakaan. Se mitä tuntoo itte syrämmes oikiaksi on sata kertaa tärkiempää. Materialismi ja kulissit ei tua sitä onnia ja valua.
Lämpö, läheesyys, yhteenen aika ja rauhoottuminen on niitä kantavia evähiä.
Hautausmaalla käynniille lähtöö vapaaehtoosesti jopa teinikkin ja totiaa, jotta ompa täälä rauhallista – niinpä, rauhoottumisen kehto.
Kiitän elämäniluani, päivienivalua siitä jotta sain virtaa ja näinkin paljon äntihin! Kiitos!
6-vuatiaskin tyytyy tontun viaraaluhun, kun sen teki jo hyvis aijoos seleväksi, jotta punalakki ei tänä vuonna joura tällä tontilla pysähtymähän. Siis ainakin mukulat osootti, jottei pukin näkeminen tartte olla jokavuatista.
Arki alakoo meillä aikuusilla heti, ja mukulat senkus saavat vetää viälä lonkkaa parisen viikkua.
Tuumasin, ku kuusta koristelimma, jotta Nuuttina sun kannan sitten pihalle. Vaikka vähääset on koristehet, niin joulun merkitystä se ei vähättele pätkääkään.
Toivottavasti me jokaanen saamma nauttia omalla laillamma – erinlaanen joulu 2016.
MERJA RINTAMÄKI