Sen piti olla aivan tavallinen lokakuun arkiperjantai. Töihin, ruokakauppaan, sohvalle. Eihän siitä sellaista tullut. Siitä tuli tähänastisen elämäni rankin päivä.

Epämääräinen paha aavistus valui mieleeni jo aamuyöllä. Heräsin omituiseen, hämmentävään uneen. Kuin paksun verhon takaa kuulin puhetta. En nähnyt puhujaa, mutta tunnistin äänen. Tyttäreni isä, muutama vuosi sitten kuollut.