Turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksen johtajana Kristiinankaupungissa aloittaneen Jari Rantalan, 58, työhistoria on hengästyttävän laaja, ja aiemmat työtehtävät olleet vaikeita ja vaarallisia. Hän uskoo, että kaikesta menneestä on hyötyä nykyisessä työssä.
Rantala on työskennellyt muun muassa merivartijana eri merivartioasemilla ja Turun meripelastuskeskuksen esikunnassa, Kosovossa rauhanturvaajana sekä EU:n rajaviraston Frontexin esikunnassa Ateenassa pakolaisaallon ollessa kovimmillaan.
Virallisesti hän on ollut eläkkeellä jo seitsemän vuotta, mutta koko ajan hän on tehnyt alansa keikkatöitä.
Vaikeimpana paikkana Rantala pitää äkillistä sotatilannetta Kosovossa.
– Siellähän oli aika rauhallista, mutta 2004 oli vaikea tilanne. Tuolloin albanialaisen median mukaan serbialaiset olivat ajaneet kolme albaania jokeen Mitrovichan lähellä, ja albaanit olivat hukkuneet. Tämä tieto ei pitänyt paikkaansa, mutta siitä puhkesi kova sota, jonka seurauksen koko Kosovo oli yhtäkkiä tulessa. Me KFOR-joukot jouduimme pitämään järjestystä yllä.
Suomalaisia rauhanturvaajia oli tuohon aikaan Kosovossa 800, ja Rantala työskenteli tiedustelu-upseerina.
– Sehän oli Nato-johtoinen operaatio. KFOR-joukkoja kyllä kunnioitettiin niin serbien kuin albaanien puolella. Meillä oli myös toimivaltuuksia tehdä asioita enemmän kuin perinteisessä rauhanturvaamisessa.
Pakolaisveneiden kohtalo kosketti
Välimeren pakolaisvyöryn aikaan 2015–2016 Rantala työskenteli Euroopan rajaviraston Frontexin esikunnassa Ateenassa kreikkalaisten apuna. Hän ei ollut merellä eikä siis nähnyt silmästä silmään pakolaisveneiden vaikeita oloja, mutta uskoo tilanteiden olleen partioille raskaita.
– Sieltähän tuli enimmillään 35 000 ihmistä viikossa Aigeianmeren yli. Nyt tilanne on rauhoittunut, mutta Turkissa on edelleen leirejä, jotka eivät ole lähteneet liikkeelle.
– Pakolaistilanne jatkuu vaikeana vielä pitkään. Ei sitä tiedä, mitä vielä tapahtuu Pohjois-Afrikassa. Lähteekö esimerkiksi Nigerin vallankaappauksen seurauksena väkeä Eurooppaa kohti?
Kreikan pakolaiskriisin aikana uutisoitiin siitä, että merellä partioineet rajavartijat olisivat työntäneet pakolaisveneitä takaisin Turkkia kohti, eivätkä päästäneet niitä Kreikkaan.
– Vaikea sanoa, mitä kreikkalaiset ja muiden maiden rajavartijat tekivät. En usko, että ainakaan suomalaiset rajavartijat sellaista tekivät.
Myöhemmin 2019 Rantala lähti vielä Kosin saarelle perinteiseen partiointityöhön Frontexin leivissä osana kansainvälistä joukkoa.
Pandemia vei töihin Tornioon
Kun Kreikan hommat olivat ohi ja Rantala oli kotonaan Kristiinankaupungissa keväällä 2020, hän sai pandemiatilanteen takia pyynnön lähteä Tornion–Haaparannan rajalle rajavalvontatöihin ja tiedottajaksi. Pyyntö oli, että lähde heti, jos suinkin mahdollista.
Ulkomailta samoihin aikoihin kotiin tulleen vaimonsa kanssa Rantala vaihtoi suunnilleen vain tervehdykset ovella. Mies lähti ja vaimo tuli.
– Olen kuulunut Rajavartioston niin sanottuun eläkeläispooliin. Meitä pyydetään töihin, jos jonnekin tarvitaan apua.
Rantala on syntyperäinen kristiinalainen ja äidinkieleltään ruotsinkielinen ja osaa tietysti myös suomea ja muitakin kieliä. Hänen yhdeksi tehtäväkseen Torniossa tuli mediasuhteiden hoitaminen.
– Annoin yli 60 haastattelua kahden vuoden aikana Ruotsin ja Suomen medioille. Lisäksi siellä oli saamenkieliset uutiset ja meänkielinen paikallisradio.
– Ruotsin tv:n toimittaja kysyi alussa, että missä olen oppinut niin hyvin puhumaan ruotsia? Kerroin, että Suomessa on ruotsinkielisiä alueita ja kouluja ja sellaisesta paikasta olen kotoisin. Ruotsalaisten tietämättömyys Suomesta on joskus hämmästyttävän suurta.
Tiukat toimet olivat oikein
Pandemian alkaessa Suomi asetti kovia rajoituksia rajanylityksiin.
– Periaatehan oli se, että suomalaiset saivat aina mennä rajasta yli ja tulla takaisin. Me kuitenkin neuvoimme, että kannattako nyt mennä, ja onko ihan pakko? Moni sitten pyörsikin ja lähti takaisin kotiin. Toisaalta jotkut kokivat sen neuvomisen määräilyksi, ettei saa mennä, mutta ei se niin ollut.
Suomen hallituksen ja terveysviranomaisten tiukat toimet pandemian aikana olivat Rantalan mielestä perusteltuja ja oikein.
– Varsinkin se ensimmäinen viruskanta oli erittäin kova. Eräs rauhanturvaajatuttuni Saksassa oli sen takia seitsemän kuukautta koomassa. Ruotsissa väkeä kuoli huomattavasti enemmän kuin Suomessa, koska siellä ei tehty sitä samaa mitä täällä. Kyllä meillä säästettiin ihmishenkiä tiukkojen toimien takia. Määräyksiä sitten löysättiin ja välillä kiristettiin sitä mukaa, kun tautitilanne muuttui ja rokotuksia saatiin tehtyä.
Pakolaisilla on monenlaisia ongelmia
Vastaanottokeskuksen johtajana Rantala vastaa noin 20 keskuksen työntekijän töiden sujumisesta, ja 550 ukrainalaisen pakolaisen auttamisesta. Ukrainalaisia on majoitettuna eri puolille kaupunkia sekä Kaskisiin ja Närpiöön. Kristiinan keskus on Maahanmuuttoviraston ja SPR:n Pohjanmaan ruotsinkielisen piirin alaisuudessa.
– Aiemmasta työkokemuksestani on tässä hyötyä. Olemme tekemisissä ulkomaalaisten kanssa ja ratkomme heidän päivittäisiä arjen asioitaan. Heillä on myös psyykkisiä ja fyysisiä ongelmia, ja meillä taas hyvät valmiudet auttaa, koska töissä on niin sosiaalipuolen kuin sairaanhoidon väkeä ohjaajien ja kansliahenkilökunnan lisäksi.
Pakolaisille tai turvapaikanhakijoille tärkeimpiä asioita ovat Rantalan mukaan perusjutut kuten asunto, lasten saaminen kouluun ja työpaikan löytäminen.
– Ainakin täällä meillä olevista turvapaikanhakijoista kaikki haluavat itse hoitaa asiansa, tienata rahansa ja integroitua yhteiskuntaan.
Estonia pysäytti ja muutti asioita
Yksi vielä varsin ainutlaatuinen tilanne osui aivan Rantalan uran alkuvaiheeseen, kun 1994 autolautta Estonia upposi. Uutisen kuullessaan hän oli autolla menossa töihin sittemmin lakkautetulle Kummelgrundin merivartioasemalle Kristiinankaupungin Skaftungiin.
– Estonia oli uskomaton tapaus – että autolautta saattoi niin upota! Kysyimme silloin Turun meripelastuskeskuksesta, tarvitaanko siellä apua, mutta meille Kummelgrundiin ei mitään pyyntöä koskaan tullut.
Estonia muutti asioita meripelastuksessa ja laivaturvallisuudessa, ja sitä on puitu monet kerrat rajavartijoiden kesken ja koulutuksissa.
– Yksi muutos oli se, että laivan sijainti saadaan nykyään tietoon automaattisesti vain nappia painamalla. Silloinhan se saatiin VHF-radiolla, joka toki on edelleen käytössä.
Monet ovat esimerkiksi netistä kuulleetkin keskustelun, mikä tuolloin käytiin Estonian perämiehen ja risteilijä Silja Europan perämiehen kesken. Viimeiseksi Estonialta saaduksi viestiksi jäi:
– Todella pahalta, todella pahalta näyttää nyt tässä kyllä.
FAKTA
Jari Rantala opiskeli nuorena poliisiksi, mutta on tehnyt pääosan työurastaan Rajavartiolaitoksen merivartiostossa. Hän on nyt 58-vuotias, ja jäi sotilaiden hyvien eläke-etujen vuoksi eläkkeelle jo 51-vuotiaana, mutta on lähes koko ajan silti tehnyt erilaisia keikkatöitä.
Rantala on syntyperäinen kristiinalainen ja asuu vaimonsa Camilla Stormin kanssa siellä edelleen. Heillä on kaksi lasta, nyt jo aikuiset poika ja tytär. Poika opiskelee isänsä jalanjäljissä rajavartijaksi. Tytär asuu Turussa.
Elokuun alussa Rantala aloitti työt turvapaikanhakijoiden Kristiinan vastaanottokeskuksen johtajana. Sitä ennen hän toimi keskuksessa heidän ohjaajanaan ja sai siinä tuntumaa työhön.