Satavuotisjuhlavuottaan viettävä Epari on saanut harvinaiseen kunnianosoituksen: Juhlan kunniaksi teetetty ämpäri on päässyt osa Seinäjoen museoiden aineistokokoelmaa.
Museoiden kokoelmatilat sijaitsevat ympäri kaupunkia eikä tilaa ole paljon. Siksi kokoelmiin otetaan uusia esineitä hyvin harkiten. Eparin ämpäri on tiettävästi ainut tänä vuonna tallennettu nykyhetken esine.
Sangon museon käyttöön pyysi kokoelmatyön päällikkö Nina Takala.
– Museot tallentavat historian lisäksi myös nykyajan ilmiöitä. Epari on hyvin paikallinen ja tärkeä osa Seinäjoen historiaa.
Takala huomasi Eparia lukiessaan, että kirjasto otti kesällä sankoja lainattaviksi.
– Ajattelin heti, että täytyyhän meidänkin sanko saada. Suomalaiset ovat tunnetusti ämpärihulluja ja sanko kertoo samalla tästä ilmiöstä.
Todiste nykyajan ämpäristä
Aikaisemmin ämpäreitä on valmistettu muun muassa nahasta, tuohesta, puusta, metallista ja sinkistä. Muoviämpärit alkoivat vallata markkinoita 1950-luvulla.
Ämpäreiden materiaali muuttunee myös tulevaisuudessa. Suuntana on muovituotteiden vähentäminen, joten seuraavat sukupolvet saattavat kantaa marjat metsästä vaikkapa puukuidusta tai levästä tehdyllä sangolla.
Jos älyominaisuudet liitetään ämpäreihin, lastenlastenlapsemme saattavat päätellä sangon väristä siellä olevan nesteen lämpötilan tai myrkyllisyyden. Ämpärin digitaalinen näyttö voi kertoa sisällön painon.
– Tänään talteen laitettu aineisto voisi kiinnostaa esimerkiksi museon arkistoa käyttäviä tutkijoita kymmenien vuosien kuluttua, Takala pohtii kirjatessaan Eparin sangon ja siellä olevan muun satavuotisjuhlan markkinointimateriaalien tietoja.
– Museossa esineiden lisäksi erittäin tärkeitä ovat niihin liittyvät tiedot. Kuka sitä on käyttänyt, missä ja koska. Mitä enemmän tietoja on, sitä arvokkaampi pala historiaa tuote on.
Nykyaika muuttuu
nopeasti historiaksi
Museot ovat muutamia vuosikymmeniä tallentaneet aktiivisesti myös nykyaikaa. Seinäjoella asia on koko ajan mielessä, sillä museo on valinnut elintarviketuotannon ja suuret yleisötapahtumat tallennusvastuualueekseen.
– Oman ajan tavarat ovat tuttuja, mutta jo ihmisen elinaikana tapahtuu valtavia muutoksia. Lapsuudessani soitettiin lankapuhelimella, jotka ovat nykylapsille tuntemattomia. Meillä oli hiljattain näyttely, jossa lapset pyörittelivät innoissaan lankapuhelimen numeroita ja soittivat toisilleen. Pirisevä puhelin oli näyttelyn hitti.
Seinäjoen museoiden Mihinä me ollahan? -perusnäyttely kertoo maakunnan historiasta näyttelyn valmistumisvuoteen eli vuoteen 2010 saakka.
Etelä-Pohjanmaan museon kivinavetassa olevassa näyttelyssä esitellään lähihistoriaa esimerkiksi paikallisten yritysten valmistamien tuotteiden kautta.
Vitriinissä on muun muassa Lapuan Kankureiden saunatekstiilejä, Lennolin koristetyyny, Jalaksen turvakengät sekä Juustoportin tuotepakkauksia.
Kiertokouluajasta kertovan matka-arkun ja kansakouluajasta muistuttavan pulpetin vieressä on nykyajan korkeakouluopiskelijoiden haalari kymmenine kangasmerkkeineen.
Lähihistoriaa haussa
Suomen ensimmäinen 1990-lukua käsittelevä museonäyttely saapuu Etelä-Pohjanmaan museolle vierailulle 11. marraskuuta.
Kevääseen asti esillä olevan näyttelyn on koonnut Työväenmuseo Werstas. Avajaispäivänä on luvassa disko ysärimusiikin tahtiin.
Vuonna 2022 valmistunut näyttely esittelee muun muassa puhelinkopin, puhelinluettelon, lankapuhelimen, aikakauden muodin, Beriinin muurin sortumisen sekä Neuvostoliiton hajoamisen.
– Lähivuosikymmenten aikakausinäyttelyt ovat monelle mielenkiintoisia. On mukava muistella, että tuollainen esine oli minullakin tai mummolassa, Nina Takala tietää.
Seinäjoen museoilla lähivuosikymmenten historiaa on kokoelmavastaavan mielestä tallennettu vanhempiin kokoelmiin suhteutettuna vähän. Takala toivoo, että vierailunäyttely kannustaisi ihmisiä lahjoittamaan oman aikakautensa historiaa.
– Esineet ovat tärkeitä, mutta otamme mielellämme vastaan myös valokuvia. Seinäjoen keskusta esimerkiksi on muuttunut lähivuosikymmeninä valtavasti. Kuuntelemme ja kirjaamme ylös kertomuksia, jos joku haluaa kertoa muistojaan.
Seinäjoen Museoiden kokoelmissa on noin 55 000 esinettä ja yli miljoona valokuvaa. Näiden lisäksi on myös arkistoa, av-aineistoa, taidetta ja luonnontieteellisiä näytteitä.
– Usein meille soitetaan ja kysytään, että täällä olisi tällainen esine, haluatteko sen vai vienkö kaatopaikalle. Vastaanottoa harkitaan aina tapauskohtaisesti. Museo ei tallenna aineistoa pelkästään sillä perusteella, että se on vanhaa. Esineeseen liittyvät taustatiedot ovat erittäin tärkeitä.
