Suupohjan eli ns. Kaskisten radan päälle on sovitettu jos minkämoista sankarin viittaa. Radan pitäisi aktivoida teollisuutta, avata matkustusliikennettä ja olla myös huoltovarmuuden ja puolustuksen kannalta avainasemassa. Radan ja sillä olevien huonokuntoisten siltojen kunto kyllä tiedetään, mutta silti sitkeästi kuollutta hevosta pyritään nostamaan pystyyn.
Kt 67:n ohituskaista suunnitelmaan kuuluu noin 4 km radan siirtoa ja tämän kustannus on arvioitu karkeasti olevan 35 M€. Lähes koko Kaskisten rata on surkeassa kunnossa ja vaatisi perusteellisen parantamisen joten tuosta vertailemalla reilu 100 kilometrin rata vaatisi satoja miljoonia, jotta rata saataisiin kunnostettua.
Toisekseen, parhaimmissa arvioissa on esitetty rahtimääriä, joita tehtaat Kaskisten päässä tuottaisivat, mutta jos nämä samat rahdit laitettaisiin kumipyörille (kymmeniä päivässä), kukaan ei sitä nykyisissä teiden liikennemäärissä huomaisi, koska rekat eivät ajaisi yhdessä pitkässä jonossa vaan tasaisesti lastauksen mukaan.
Rata on tietysti ajatuksena houkuttava, mutta realiteetit pitäisi pikku hiljaa hyväksyä. Huoltovarmuuden kannalta Vaasassa ja Kokkolassa on suuret satamat, jotka pystyvät huoltovarmuusasian hoitamaan. Rata myös asettaa alueen tiehankkeita todella haastavaan tilanteeseen, kun radasta aiheutuvat kustannukset pitää huomioida tiehankkeen kuluissa.
Tuo 35 M€ tiputtaa Kt 67:n hankkeen kustannusvertailussa huomattavasti alemmas kovassa kilpailussa koko Suomen muihin tiehankkeisiin verrattuna. Olen vahvasti sitä mieltä, että panostukset tulisi laittaa sinne missä oikeasti olisi merkittäviä vaikutuksia alueiden yrityksille, asukkaille ja valtakunnalliselle liikenteelle. Radan kunnostusrahoilla saataisiin Pohjanmaalle ja Etelä-Pohjanmaalle useita ohituskaistoja, eritasoliittymiä ja esimerkiksi risteysten parantamisia. Eikö olisi aika hyväksyä, että Kaskisten rata palveli aikansa, mutta nyt sille ei ole enää tarvetta ja siirretään katse tulevaisuuteen?
Pasi Kivioja (kok.)
kunnanvaltuutettu
Ilmajoki, Pojanluoma