Eteläpohjalaisella Heli Savelalla on neljä lasta, joista yhdellä on päihde- ja rikostausta. Savelan poika on ollut kahdesti tutkintavankeudessa, varsinaista tuomiota hänellä ei ole ollut.
Savela on huomannut sekä poikansa kanssa että vapaaehtoistyössään päihde- ja rikostaustaisten nuorten parissa, että heidän ihmisoikeutensa eivät läheskään aina toteudu.
– Vangit kokevat vankilassa usein talon sisäistä syrjintää. Jos he ovat henkilökunnan kanssa jostain asiasta eri mieltä, ei heitä esimerkiksi päästetä soittamaan asiasta, joka pitää hoitaa virka-aikana.
Kun Savelan poika oli tutkintavankeudessa, antoi hän puhelinnumerot ja sähköpostiosoitteet äidilleen, joka hoiti asiat poikansa puolesta.
Miksi yhteydenotot estetään?
– Vaikea sanoa, mitä henkilökunnan päässä milloinkin liikkuu. Monesti olen kuullut, että vankia on varoitettu ilmoittamasta jostain epäkohdasta.
Rikollisen leimasta on vaikea päästä eroon
Kun ihminen on saanut rikollisen leiman otsaansa, on viranomaisten suhtautuminen Savelan mukaan siviilissäkin usein ala-arvoista.
– Ainakin Seinäjoen alueella tiettyjä ihmisiä seurataan, pysäytetään, puhallutetaan ja tehdään huumetestejä, vaikka ei olisi minkäänlaista syytä.
Savela kertoo itsekin joutuneensa toistuvien pysäytysten kohteeksi. Hän arvelee syyksi lapsensa rikostaustan.
– Yhdessä vaiheessa nuo turhat pysäyttelyt ärsyttivät niin paljon, että tein siitä ilmoituksen poliisin ylemmälle taholle. En tiedä oliko sattumaa vai ei, mutta pysäyttely loppui siihen.
Hän harmittelee, että sosiaalitoimesta ei löydy ihmistä, joka osaisi keskustella henkilön kanssa, jolla on jonkinlainen rikospuolen kriisi päällä.
Äiti yritti saada keskimmäiselle tyttärelleen apua, kun veljen rikosasiat kolahtivat häneen, mutta sosiaalitoimessa ei osattu auttaa.
– Tyttärelleni olisi riittänyt teini-ikäisen tasoinen henkinen tuki.
Tukea erilaisissa rikollisuuteen liittyvissä kriiseissä voi saada esimerkiksi KRIS:stä ja RETS:stä. KRIS auttaa päihde- ja rikostaustaisia kiinnittymään takaisin yhteiskuntaan. Myös RETS työskentelee rikostaustaisten ja heidän läheistensä hyväksi.
"Viranomaisissa on toki helmiäkin"
Päihde- ja rikostaustaiset kärsivät usein neuropsykiatrisista häiriöistä, mutta ne sekoitetaan Savelan mukaan monesti mielenterveysongelmiin, jolloin mahdollinen lääkityskin on väärä.
Nepsy-häiriöt ovat tulleet Savelalle tutuksi, sillä hänellä ja hänen pojallaan on diagnosoitu ADHD.
– Poikani on tietyllä tavalla impulsiivinen, ei kuitenkaan nyrkit pystyssä, vaan hän räiskähtää helposti. Viranomaiset reagoivat siihen täysin väärällä tavalla ja sitten on soppa valmis.
Vaikka kaikkien kohdalla ei voida arvioida, onko käytöksen takana kenties neuropsykiatrinen häiriö, tulisi ihmisen kohtaaminen Savelan mielestä aina olla arvostavaa ja rauhallista.
– Sillä pääsee jo pitkälle.
Hän korostaa, että viranomaisissa "on toki helmiäkin, mutta he eivät aina osu kohdalle".
Tukea tarvitaan myös vankeusajan jälkeiseen aikaan
Savela pitää ongelmana myös sitä, että vangeilta puuttuu vankeusajan jälkeinen tuki ja jälkihuolto, tai se ei hänen mukaansa ainakaan usein toteudu. Vangeille avataan portti ja toivotetaan hyvää matkaa.
Apua pitäisi järjestää ainakin asunnon löytämiseen.
– Varsinkin jos henkilöllä on rankka rikostausta ja hän jää tyhjän päälle, tulee vanha elämänmalli väistämättä takaraivosta ja sitten ollaan taas pulassa.
Miten rikostaustaisten ihmisoikeuksia voitaisiin parantaa?
– Leimaa ei saisi painaa niin syvälle ihmisen otsaan, että sitä ei saa kaivamallakaan pois. Toivon, että ihmiset uskaltaisivat antaa uuden mahdollisuuden. Ihan kaikkien kohdalla se ei onnistu, mutta lähtökohtaisesti ajattelun olisi kuitenkin hyvä olla suhteellisen armollista.
Avoimuutta ja kunnioitusta kohtaamisiin
Savelalla on nuoruudesta lähtien ollut päihde- ja rikostaustaisia ihmisiä ympärillään. Hän pyrkii kohtaamaan kaikki ihmiset avoimesti ja kunnioittavasti. Usein se ei vaadia suuria sanoja tai tekoja.
– Kehotin pari päivää sitten yhtä hyvin päihtyneessä tilassa olevaa henkilöä menemään varovasti kotiin. Hän katsoi minua vähän aikaa hoiperrellen ja sanoi kiitos. Kukaan ei kuulemma ollut puhunut hänelle niin kauniisti.
Savela kirjoittaa parhaillaan kirjaa lastensuojelun tarinoista. Lisäksi hänellä on työn alla kirja omasta ja poikansa tarinasta.
– Haluan kertoa tarinamme esimerkkinä muille ja saada ihmisille tietoutta siitä, miten asiat esimerkiksi vankilassa menevät. Se että joku on viranomainen, ei välttämättä tarkoita, että hän on hyvä.
Hän toivoo, että kirja päätyy myös viranomaisten käsiin ja saisi aikaan keskustelua.
– Ja ehkä jopa jotain muutosta lakipykäliin tai ainakin niiden noudattamiseen.
Ihmisoikeudet kuuluvat kaikille
Minkälaista apua ensisijaisesti toivoisit päihde- ja rikostaustaisille nuorille?
– Kodin tuki ja välittäminen ovat tärkeitä. Sanon omilleni, että vaikka mitä tapahtuisi tai tekisitte, minuun voi aina luottaa, Savela vastaa.
– Ulkomaailmassa puolestaan kriisitilanteisiin pitäisi napata heti kiinni ennen kuin asiat eskaloituvat ja leviävät käsiin, hän lisää.
Vaasan vankilan apulaisjohtaja Teea Korkeamäki kertoo, mitkä asiat rajoittavat vankien yhteydenpitoa ulkomaailmaan.
Vaasan vankilassa on hänen mukaansa rikoksesta epäiltyjä, jotka ovat vangittu pakkokeinolain nojalla tai tutkintavankeina vankilaan sijoitettuja.
– Jos vanki on vangittu pakkokeinolain nojalla ja hänen yhteydenpitoaan on rajoitettu tuomioistuimen päätöksellä, on vankilan tehtävä tutkinnan turvaamiseksi varmistaa näiden yhteydenpitorajoitusten noudattaminen.
Rajoitukset ovat aina tapauskohtaisia ja yksilöllisiä. Rajoitusten puitteissa jokaisella vangilla on Korkeamäen mukaan päivittäin kuitenkin mahdollisuus soittaa virka-aikana ja hoitaa sellaisia asioita, jotka rajoitukset sallivat.
– Viranomaisasiointia varten vanki otetaan kuntoutushenkilöstön vastaanotolle, mikäli vanki tarvitsee asian hoitamiseen henkilökunnan apua.
Kansainvälisen ihmisoikeussopimuksen mukaan ihmisoikeudet kuuluvat kaikille, kaikkialla ja kaikkina aikoina.
Näihin oikeuksiin kuuluvat esimerkiksi mielipiteen- ja sananvapaus, oikeus yksityisyyden ja perhe-elämän suojaan, syrjinnän kielto sekä oikeus sosiaaliturvaan.
Rikoksettoman elämän tukisäätiön kriminaaliasiamiestoiminnan edunvalvoja ja sosiaalineuvoja Ulrika Järvisen mielestä rikostaustaisten ja heidän läheistensä ihmisoikeudet toteutuvat Suomessa huonosti.
– Rikostaustaiset eivät herätä myötätuntoa samalla lailla kuin monet muut ryhmät. Valitettavasti siitä kärsivät usein myös heidän läheisensä.
Päihde- ja rikostaustaisilla on usein monenlaisia ongelmia, kuten mielenterveyteen, fyysiseen terveyteen ja päihteisiin liittyviä haasteita.
– Siitä syystä he ovat huonossa asemassa pitääkseen itse omia puoliaan, Järvinen sanoo.
"Isät kokevat, että heidät on unohdettu vankilaan"
Järvinen kohtaa työssään erilaisia oikeusturvaan liittyviä ongelmia. Hän saa paljon yhteydenottoja esimerkiksi lasten tapaamisiin liittyen. Vankilassa istuvan vanhemman ja lapsen välinen välimatka voi olla liian pitkä tapaamisia ajatellen.
– Tapaamisia on usein hankalaa saada toimimaan edes skypen avulla. Isät kokevat, että heidät on unohdettu vankilaan.
Järvinen muistuttaa, että tapaamisasiassa on ensisijaisesti kyse lapsen oikeudesta säilyttää suhde vanhempaansa.
Rikostaustaiset kokevat Järvisen mukaan monenlaista syrjintää.
– Kun he asioivat tavallisesta asiasta terveyskeskuksessa, siellä saattaa olla vastassa enemmän kuin pelkkä lääkäri tai sosiaalitoimessa vastassa on vähintään kaksi virkailijaa ja vartija päivystää oven ulkopuolella, vaikka siihen ei olisi mitään perustetta.
Jos vanki on mediasta tuttu, saattaa ihmisten toimintaa määrittää pelko.
Vangit herättävät kostoajattelua
Järvinen sanoo ymmärtävänsä ihmisten pelkoja ja epäluuloja, kun kyseessä on esimerkiksi henkirikoksen tehnyt henkilö. Vangit herättävät myötätunnon sijasta enemmän kostoajattelua.
– Ajatellaan, että heidän pitää kärsiä mahdollisimman paljon, koska he ovat aiheuttaneet kärsimystä. Heidän asiansa eivät kiinnosta juuri ketään. Syytä kuitenkin olisi, sillä rikollisuudesta aiheutuu vuositasolla 1,8 miljardia euron kustannukset.
Rikostaustaisia ei Järvisen mielestä pitäisi missään nimessä jättää huomiotta.
– Kyse ei ole siitä, että rikollisia yritetään hyysätä, vaan asiaan liittyy todella monta näkökulmaa. Sen pitäisi ainakin kiinnostaa, että katumme ja kaupunkimme olisivat mahdollisimman turvallisia.
Ilman tukea rikollinen palaa tekemään sitä, mitä osaa
Järvinen korostaa nivelvaiheen eli vankilasta vapautumisen ajan tukien tärkeyttä.
– Hänellä pitää olla myös asunto, johon kiinnittyä.
Sosiaalipuolelle kaivataan lisää resursseja, jotta polku olisi nivelvaiheessa tukeva.
– Ei esimerkiksi auta, jos vapautuvalle vangille annetaan aika viikon päähän, sinne ajalle ei silloin enää ole tulossa kukaan.
Ongelmia on myös vankilasta vapautuvien vankien tavoitettavuudessa. Ratkaisuksi on ehdotettu jalkautuvaa mallia.
– Monen elämänhallintansa ei ole sillä mallilla, että heidän voi odottaa saapuvan tapaamiseen kello kahdeksalta aamulla. Takana saattaa olla valvottu yö, kun ei ole ollut paikkaa, missä nukkua.
