Vaasalaista Ole Norrbackia hieman huvittaa. Hän on lukenut Helsingin Sanomista analyysin (HS 30.10), jonka mukaan Ruotsalainen kansanpuolue, hänen oma puolueensa, on sisäisesti "aika lailla" hajalla.
– Toimittaja ei ollut tehnyt kotiläksyjä oikeastaan ollenkaan. Kun minut nimitettiin puolueen piirin toiminnanjohtajaksi vuonna 1967, olivat ideologiset jännitteet paljon näkyvämmät ja selkeämmät kuin mitä ne ovat nyt, puolueen veteraaneihin kuuluva 82-vuotias Norrback sanoo.
Norrback palaa poliittisen uransa alkuvuosiin 60-luvulle. Hän nostaa esiin vahvan oikeistosiiven, johon kuului muun muassa Georg C. Ehnrooth. Muistuttaa vahvasta viljelijäkannatuksesta, ja mainitsee myös taajamissa vaikuttaneen puolueen liberaalisiiven.
Tänä päivänä hän ei löydä puolueesta vastaavanlaista ideologista jakaumaa.
– Politiikka muuttui pragmaattisemmaksi 90-luvulla, mutta nyt ideologioiden merkitys on taas vähän kasvanut. Se on ihan ok, kyllä yhteiskuntaa pitää kehittää ideoiden pohjalta, ei vain pragmaattisuuden, Norrback sanoo.
Liberaaleja riittää Pohjanmaallakin
Ylimarkussa nykyisen Närpiön alueella syntynyt Norrback ei allekirjoita ajatusta siitä, että puolueen pohjalaiset kannattajat olisivat jollakin tapaa konservatiivisempia kuin kannattajat eteläisessä Suomessa.
– On ihan naurettavaa sanoa, että siellä oltaisiin liberaalimpia ja edistysmielisempiä. Täällähän on liberaaleja vähintään yhtä paljon kuin Helsingissä, hän puuskahtaa.
Sen Norrback toki myöntää, että on ideologisiksi miellettäviä asioita, joista pohjalaiset ajattelevat eteläistä Suomea konservatiivisemmin. Yksi tällainen on suhde luontoon.
– Täällä ihmiset asuvat luonnon kanssa, ja tietävät enemmän kuin urbaanit, jotka taas ovat vakuuttuneita siitä, että he tietävät. Ei se hirvittävästi ideologiaan pohjaudu, mutta on siinä mukana ideologinen ulottuvuus.
Yksinkertainen ja lapsellinen kuvaus
Kansanedustaja Joakim Strand hymähtelee Norrbackin tavoin maantieteeseen perustuvalle kategoriselle linjajaolle. Hän kuittaa puheet median omaksi keskusteluksi.
– Kuvaus on yksinkertaistettu ja jopa lapsellinen. Jako etelän liberaaleihin ja Pohjanmaan konservatiiveihin voi tuntua luontevalta heille, jotka eivät ole uhranneet aikaa asioihin perehtymiseen, hän toteaa.
Strand sanoo, ettei alueellinen jako näy esimerkiksi eduskuntaryhmässä. Puolueen kymmenestä kansanedustajasta neljä tulee Vaasan vaalipiiristä. Isossa kuvassa ryhmä on hänen mukaansa täysin yksimielinen.
– Totta kai aina löytyy eri ideoita, ajatuksia ja sävyeroja, ja saakin löytyä. Itse näen, että suurin puolueen sisällä oleva jakolinja kulkee suhteessa alueelliseen valtaan ja kehittämisvastuuseen.
Strand muistuttaa RKP:n olevan pieni Helsingissä kun taas hänen kotikaupungissaan Vaasassa puolue on valtuuston suurin.
– Kehitämme kaupunkia ja kannamme vastuuta joka päivä hyvässä yhteistyössä niin elinkeinoelämän, korkeakoulujen kuin muidenkin puolueiden kanssa, Strand korostaa.
Kun hallitusta kesällä muodostettiin, kipuili RKP perussuomalaisten rasisminäkemysten kanssa. Strand sanoo, ettei puolueilla ole ollut ongelmia tulla keskenään toimeen kuntapolitiikassa.
– Vaasassa meillä on erinomaiset suhteet perussuomalaisiin. Kun pöydällä on muun muassa akkutehtaan rakentamista, olisi hyvin vierasta hakeutua oppositioon filosofoimaan, hän toteaa.
Puolueelle tärkeä profiilikeskustelu
Periaateohjelmassaan RKP nostaa arvoikseen ihmisten kunnioittamisen, yksilön vapaudet ja oikeudet, tasa-arvon sekä sosiaalisen ja globaalin vastuun. Ristiriitoja on riittänyt.
– Kaikkein vaikeinta on ollut olla samassa hallituksessa kommunistien kanssa. He edistivät kantoja, joiden mukaan Suomea voi viedä väkivaltaisesti kommunisimiin. Hallitusyhteistyö oli kuitenkin tapa integroida heidät yhteiskuntaan, Norrback sanoo.
Norrback arvelee, että mikäli RKP olisi nyt valitsemassa yhteistyökumppaneita, eivät perussuomalaiset tulisi kysymykseenkään. Mutta näin oli myös kommunistien kanssa 60-70-luvulla.
– Poliittinen tilanne on, mikä se on, ja sitten pitää katsoa, miten omia näkemyksiään saa parhaiten läpi, hän toteaa.
Norrback pitää rasismin nimellä kesällä käytyä keskustelua paljon laajempana asiana, mitä julkisuudessa ymmärrettiin. Hänen mielestään puolue pääsi profiloitumaan selkeämmin kuin oikeastaan pitkään aikaan.
– Perussuomalaiset joutuivat luopumaan lähtökohdistaan enemmän kuin RKP. Hehän joutuivat irtisanoutumaan rasismista, joka on heillä polttovoima. RKP teki siinä hyvän työn, Norrback sanoo.
Strand muistuttaa, että RKP on ollut kautta historian valmis kantamaan vastuuta, kehittämään ja rakentamaan niin paikallisesti, kansallisesti kuin kansainvälisestikin.
– Olemme ensisijaisesti kehittäjäpuolue, emme kylä- tai kielipuolue.
Kasvuun riittää mahdollisuuksia
RKP on vakiinnuttanut kannatuksensa neljän ja viiden prosentin välimaastoon. Kansanedustajina se tarkoittaa noin kymmentä.
Kasvutilaa on, sanovat sekä Norrback että Strand.
– Ei ole toista yhtä vapaamielistä poliittista ryhmittymää kuin RKP. Työtä kuitenkin on, sillä suomenkieliselle voi olla kynnys äänestää ruotsinkielistä, vaikka olisi ideologisesti samaa mieltä, Norrback sanoo.
Norrback sijoittaa RKP:n vahvasti keskelle poliittista kenttää, hieman keskustasta oikealle. Suomenkielisistä useimmille puolue profiloituu kielipuolueena, eikä Norrback pidä sitä välttämättä huonona asiana.
– Ei imagoa pidä häivyttää, sillä se on myös identiteetti. Pitää saada muut ymmärtämään selkeämmin, etteivät nämä sulje toisiaan pois vaan pikemminkin tukevat. Vähemmistön pitää olla vapaamielinen ja hyväksyä muita, muuten se ei pärjää, hän huomauttaa.
Strand uskoon kasvun mahdollisuuksiin. Hän viittaa kotikaupunkiinsa Vaasaan, jossa puolueen kannatus on lähes 30 prosenttia.
– Kyse on siitä, että saadaan tuloksia aikaiseksi niin yksittäisten ihmisten kuin vaikkapa elinkeinoelämän TKI-infran näkökulmasta, hän toteaa.
Presidenttikisaan ei omaa ehdokasta
RKP lähtee presidentinvaaleihin vailla omaa ehdokasta. Strandille ja Norrbackille tämä sopii vallitsevassa tilanteessa mainiosti.
– Pieni pilke silmäkulmassa voi todeta, että harvoin olen nähnyt puolueemme jäsenten tekevän näin kovaa duunia tai kampanjaa oman ehdokkaan eteen kuin mitä he tekevät nyt Alexin, Ollin tai Pekan eteen, Strand sanoo.
Jo tässä vaiheessa Strand uskaltaa luvata, että seuraava presidentti on sekä Suomelle että pohjalaismaakunnille hyvä presidentti.
– Toisella kierroksella emme tule näkemään sellaisia ehdokkaita, jotka eivät ymmärrä kaksikielisen ja kansainvälisen Suomen merkitystä hyvinvoinnillemme, hän vakuuttaa.
Norrbackin mielestä presidentinvaalit ovat selkeät henkilövaalit, joissa puolueen merkitys jää vähäiseksi. Hän ei pidä omaa ehdokasta enää yhdellekään puolueelle itsetarkoituksena.
– Elisabeth Rehn sai vuoden 1994 vaalissa yli 40 prosenttia äänistä, mutta seuraavissa eduskuntavaaleissa vain parituhatta ääntä. Paavo Lipposen äänimäärä oli vain kuusi prosenttia, vaikka puolueen kannatus oli yli 20, Norrback antaa esimerkkejä.
Norrback sanoo kertoneensa puolueelle jo varhaisessa vaiheessa asettuvansa Olli Rehnin taakse, ellei omaa ehdokasta aseteta.
– Puolue sai kesällä omat ajatuksensa niin selkeästi esiin, ettei siihen presidenttikampanjassa pystyttäisi. Eikä mikään estä puoluetta nytkään nostamasta asioita keskusteluun, hän toteaa.
RKP:läisistä oman ehdokkaansa on kertonut myös muun muassa Stefan Wallin, joka tukee Alexander Stubbia.
