Nyt vähän jännittää. En ole ennen yrittänyt haastatella elokuvasalillista ihmisiä yhtä aikaa.
Biorexin kutossalissa loppuu Piemonten tryffelinmetsästäjät. Heti huomaa, että nyt ollaan fiksussa porukassa. Kukaan ei säntää salista ulos kesken lopputekstien, vaan kiitokset lusitaan rauhassa. Näin kunnioitetaan kanssaihmisiä sekä elokuvan tekijöitä.
Kun tekstit loppuvat, on minun paikkani iskeä. Nousen kakkospenkistä ylös ja esittelen itseni. Pyydän koko salilta nopeaa revolverihaastattelua Eparille.
Totta kai, kuuluu 15–20 eri suusta. Kerron, että vastauksia voi ihan vapaasti huudella.
Miten kuvailisitte tätä viikon ehkä erikoisinta elokuvaa?
– Piristävä.
– Kotoisa ja kaunis.
– Ajatuksia herättävä.
– Miesten ja koirien vahva suhde jäi mieleen.
– Kaikki tryffelinetsijät olivat vanhoja miehiä. Missä olivat nuoret?
– Ilmastonmuutos näkyi jo. Se on pienentänyt tryffelisatoja.
– Tuotteen hurja hinnoittelu herätti huomiota, ja se mitä lopulta jäi käteen poimijalle.
–Kuinka valtavan tärkeää ruoka on italialaisille. Siitä voisi ottaa oppia.
Kuinka moni teistä on syönyt tryffeliä?
Salista nousee 4–5 kättä.
Miten kuvailisitte makua?
– Ainutlaatuinen. Maussa on pähkinää ja sientä.
– Valkotryffeli ja musta tryffeli ovat vielä asia erikseen.
– Tryffeli korostaa myös ruuan muita makuja.
Tässähän alkaa tulla nälkä. Entä miten kommentoisitte uutta elokuvateatteria?
– Aivan upea.
– Loistava äänentoisto. Kuin olisi ollut kirkossa kun musiikkikohtaus alkoi.
– Riittävän väljä sali, viihtyisä.
– Varmaan omat elokuvakäynnit lisääntyvät tämän tultua.
Millaisia elokuvia mieluiten katsotte?
– Tällaiset erikoiset dokumentit on aina kiinnostavia.
– Elokuvia on niin monenlaisia. Kaikkia tarvitaan.
– Seuraavaksi pitää nähdä ainakin Tunturin tarina.
Tuleeko teille mitään moitittavaa mieleen?
– Tässä salissa on nuo pienet tarjoilupöydät ja niissä lamppu. Meni hetki tottua tuohon valoon, mutta kyllä sen sitten unohti.
Sama juttu kävi minulle. Entä mahtoiko kukaan ottaa saliin tarjoiluja?
Pari kättä nousee.
– Oli kiva napostella pikkusuolaista samalla kun katsoi elokuvaa.
– Tähän leffaan punaviini sopi paremmin kuin hyvin. Yksi lasillinen, maanantai-illan huumaa. Oli ihan paikallaan.
Kiitän haastattelusta. Yleisö on puhunut.
Tero Hautamäki
teksti ja kuvat