Aika säpäkkä keli, kippari toteaa mastometsän viheltäessä.
Kuvaako säpäkkä hyvää vai huonoa purjehdussäätä? Tätä pohdin, kun minua ohjeistetaan jo astumaan paattiin.
Olen Wasa Segelföreningin laiturissa valmiina neitsytpurjehdusmatkalleni. Vaikka Vaasassa on parikin purjehdusseuraa ja hyvät puitteet harrastukselle, on vaasalaisissa paljon kaltaisiani, jotka eivät ole koskaan olleet purjeveneen kyydissä.
Vaasalainen Joonas Saarela on ilmoittautunut oppaaksi ja kippariksi. Pääsemme kierrokselle hänen silmäteränsä, Elisabethin kyydissä.
Purjehtimaan ei kuitenkaan lähdetä päätä pahkaa. Ensin havainnoidaan keliä, jonka perusteella tehdään suunnitelma. Veneen mastossa näkyvät propelli ja nuoli kertovat tuulen suunnan ja nopeuden.
Yksinpurjehtija käyttää luovia ratkaisuja
Puemme pelastusliivit, ja Saarela irrottaa kiinnitysköydet niin, että venettä pitää laiturissa vain yksi köysi, jonka hän saa irrotettua yhdellä nykäisyllä ohjaamosta. Yksin purjehtiessa ja keltanokkamiehistön kanssa on keksittävä luovia ratkaisuja.
Kun lähtövalmistelut on tehty, laiturista lähdetään moottorin avituksella. Joskus käy niinkin, ettei moottori lähde käytiin. Jos moottoria ei saada maaniteltua käyntin, on laiturista osattava lähteä purjeiden avulla.
Saarela työntää käteeni keksin, jonka avulla irrotan köyden poijusta.
– Ajetaan vähän väljemmille vesille, sitten nostetaan purjeet, Saarela sanoo ja saa aistini herkistymään jännityksestä.
Kohta mennään!
Lainasanoja ja kielikuvia
Saan tehtäväkseni auttaa purjeen nostamisessa. Köyttä vedetään ensin käsivoimin, ja sen jälkeen vinssillä. Kämmenen iho ja käsivoimat ovat kovilla, mutta purje nousee.
Purje reivataan, eli sitä ei nosteta täysin ylös saakka. Näin meno on mukavampaa ja turvallisempaa.
Purjeessa näkyy pieniä lankoja, jotka kertovat purjeen trimmistä.
– Trimmi on kohdillaan, kun langat ovat suorassa, Saarela sanoo.
Merellä näkyy muutakin liikennettä: veneitä huviajeluilla, kilpapurjehtijoita treeneissä ja meripelastajat tarkkailemassa liikennettä. Vastaan tulee purjesurffaaja. Kumpi väistää?
– Me ollaan styyralla, eli tuuli tulee oikealta puolelta, jolloin surffari väistää, Saarela selittää.
Purjehdussanastossa on paljon ruotsinkielestä johdannaista sanastoa.
Saan olla myös tarkkana, jotta pysyn kärryillä kielikuvien ja kirjaimellisten ilmaisujen kanssa.
Esimerkiksi purjevenettään Saarela kutsuu vaihtuvilla nimillä – kattila, katiska ja lusikka.
Ohjauskahvassa tuntee vastuun
Suuntaamme kohti Apteekkarinkaria eli Apteekki-nimistä saarta. Saarela kertoo, että se oli 1800-luvulla laivamatkustajien karanteenipaikka kulkutautien vuoksi. Nimi tulee apteekkarista, joka teki ja möi siellä alkoholia kieltolain aikaan.
Saarela komentaa minut ohjamaan, ja hän ryhtyy ”urheilemaan”, eli nostamaan lisää purjetta.
Ruoria tämän kokoisissa, 31-jalkaisissa veneissä ei ole. Kun ohjauskeppiä työntää vasemmalle, vene liikkuu oikealle, ja sama toisin päin.
Ohjaaminen on jännittävää. Puukahvaan tarttuessani tunnen vastuun harteillani.
Yhtäkkiä olen hyvin tietoinen siitä, että kyydissä on ihmisiä, jotka voivat joutua veden varaan, jos mokaan.
Saarelan kanssa olo on kuitenkin levollinen, sillä kaikesta tekemisestä huomaa, että hän on purjehtinut koko ikänsä sekä harrastaen että kilpaillen. Lisäksi hän on ammatiltaan opettaja, joten ulosanti on selkeää ja johdonmukaista. Keskityn tekemään juuri niin kuin hän sanoo.
Oho-varaa on oltava
Aina, kun jotain yllättävää tapahtuu, kippari kiroaa kuin merimies ja toimii vaistonomaisesti. Hänelle tilanteen tarkkailu ja siihen reagointi tulee selkärangasta.
Purjehtimisessa yllättäviin tilanteisiin valmistautuminen etukäteen on erityisen tärkeää.
– Pitää olla oho-varaa, Saarela sanoo.
Päättelen, että perusluonteeni on lajiin sopiva, sillä olen ennakoija ja tarkkailen jatkuvasti ympäristöäni. Toki pieni kontrollifriikki minussa on hieman huolissaan, koska merellä on väistämättä sään armoilla.
Kokeneessa seurassa merellä seilaaminen on kuitenkin ihanaa ja vapauttavaa. Luonnon äänet kuuluvat ympärillä: tuulen kohina, aaltojen pärskytys ja lokkien huuto.
– Ei elämä tästä paljon paremmaksi muutu. Minua purjehduksessa viehättää juuri tämä, ettei pärise eikä pauku, Saarela sanoo.
Vastatuuleen luovitaan
Takaisintulomatkalla myötätuuli muuttuu vastatuuleksi.
– Tämähän meni ihan kaljakellunnaksi. Oletko valmis vendaamaan?
Vastaan myötävästi, vaikken tiedä, mitä vendaus tarkoittaa. Saarela selittää, että se on vastatuulikäännös, jonka myötä purje saadaan toiselle puolelle venettä.
– Työnnä työnnä, työnnä – ja takaisin! Saarela kannustaa ja kehuu vaasalaisittain:
Ylihyvä!
Sitten luovitaan eli kuljetaan siksakkia. Salmi on melko kapea, mutta siitä selvitään.
Käytämme vain yhtä purjetta, mutta fokalla, pienellä keulapurjeella vastatuulen saisi käännettyä isolle purjeelle suotuisaksi. Purjeet toimivat parivaljakkona.
Saarela huolehtii purjeesta ja auttaa välillä ohjaamisessa. Vaasassa pitää kohtuullisen hyvin tietää, missä on kiviä, hän toteaa.
Puuskissa veneen ohjaamisessa saa olla tarkkana. Välillä vene kallistuu uhkaavasti, mutta siihen tottuuu vähitellen.
– Ei tämä vielä mitään ole, Saarela tyynnyttelee.
Ei koskaan ole valmis
Reittimme kulkee Varisselällä Fjärdskäretin ohi, ja tulemme Vaskiluodon leirintäalueen uimarannan ohi takaisin kohti satamaa.
Kaksituntisen lenkin lopulla aurinkokin näyttäytyy ja tuuli tyyntyy. Puuskissa tulee edelleen, Saarela tietää, sillä veden pinta väreilee kauempana edessä.
Moottori käynnistetään, purje lasketaan, ja laituriin saapuessa köydet kiinnitetään.
– Hyvinhän meillä meni! kippari hihkaisee.
Olen samaa mieltä, purjehduskokemus oli upea. Iloitsen myös siitä, että sain osallistua, mutten joutunut liian vaikeisiin tilanteisiin veneessä.
Tiedän nyt myös, kuinka vähän tiedän purjehduksesta. Laji on todella vaativa.
Merelle on lähdettävä nöyrin mielin. Kokemattomuus ja näytöntahto johtavat takuuvarmasti ongelmiin.
Vene vaatii jatkuvaa huoltamista ja korjaamista. Saarelan muukan purjeveneet eivät ole ikinä valmiita, mutta niistä tehdään talven huoltopuuhissa purjehduskuntoisia.
Purjehtiminen vaikuttaa enemmänkin elämäntavalta kuin harrastukselta.
– Talvella haaveillaan purjehtimisestä ja kesällä purjehditaan, Saarela kiteyttää.
