Kun kuolleen lemmikin omistaja astuu pieneläinten hautaustoimisto Tähtipölyn toimistoon Vaasassa, hänen kehonkielestään näkee, kuinka kova paikka lemmikin menettäminen on ollut ja halutaanko siitä puhua.
Tämän tietävät hautaustoimiston perustaja Virpi Jumisko ja työntekijä Lenita Kaivonen .
– Jotkut ovat todella puheliaita ja kertovat, mitä on tapahtunut. Toiset taas eivät halua keskustella asiasta yhtään, Jumisko sanoo.
Omistajien tunteet vaihtelevat surusta vihaan.
Jumisko on huomannut, että omistajan on helpompi hyväksyä lemmikin kuoleminen vanhuuteen kuin tapaturmaisesti tai äkilliseen sairauteen.
– Kun lemmikki on vanha, omistaja tietää, että luopumisen hetki koittaa pian, ja hän alkaa valmistaa itseään siihen. Toki päivä, kun se tapahtuu, on yllätys. Kuolemaa seuraava suru on kuitenkin tervettä, eikä tilanteessa yleensä koeta vihaa.
Luonnollinen poistuminen on Jumiskon mukaan kuitenkin harvinaista. Usein lemmikki sairastuu, ja kun sen ei haluta kärsivän, se päätetään lopettaa.
Jos omistaja joutuu luopumaan lemmikistään äkillisesti, surua saattaa edeltää viha.
– Omistaja voi kyseenalaistaa, että miksi juuri hänelle kävi näin. Minkä takia hänellä oli niin huono onni, että lemmikki sairastui, ja hän joutui tekemään tällaisen päätöksen?
Jumiskon mukaan monet sanovat suoraan olevansa vihaisia, jos lemmikin kuolema on tullut yllätyksenä.
– On ihan hyvä, että sen sanoo ääneen. Tunteen tunnistaminen auttaa pääsemään eteenpäin.
Joillekin lemmikin kuolema voi olla myös helpotus.
– Jos lemmikki on ollut sairas, niin on helpottava tieto, että se on päässyt kivuistaan.
Omistajan tunteiden kohtaaminen ja käsittely ovat osa hautaustoimiston työntekijöiden arkea.
Jumiskon mukaan auttaminen motivoi jaksamaan työssä.
– Kun lemmikin omistaja tulee toimistolle ja näet, että voit auttaa hänen tilannettaan kuuntelemalla ja keskustelemalla, se on voimavara myös itselle.
Hautaustoimiston työntekijä voi olla yksi harvoista ihmisistä, joille lemmikin omistaja saa puhua tunteistaan.
– Voi olla tilanne, että sukulaiset asuvat muualla tai ei ole omia lapsia. Silloin on tosi tärkeää, että pystyy purkamaan tunteitaan jollekin.
Ensimmäiset päivät lemmikin kuoleman jälkeen voivat olla melkoinen shokki.
– Mikä vain yllättävä tilanne tuo erilaisia tunteita pintaan. Voi olla tyhjä olo, väsynyt, surullinen ja epätietoinen.
Lemmikin kuolema vaikuttaa usein myös päivärutiineihin.
– Jos heti aamulla on tottunut lähtemään koiran kanssa ulos lenkille, niin yhtäkkiä tilanne onkin eri. Tai kun tulee töistä kotiin, niin ei olekaan ketään vastassa.
Suru kuitenkin väistyy ennemmin tai myöhemmin, ja hyvät muistot jäävät.
– Surun käsittely on henkilökohtaista, toisilla menee kauemmin kuin toisilla. Jotkut pystyvät heti ottamaan uuden lemmikin, kun monet eivät pysty edes ajattelemaan asiaa.
Toimintatavat vaihtelevat lemmikin kuoltua. Omistajat voivat tuoda lemmikin itse hautaustoimistolle, tai hautaustoimiston väki voi käydä hakemassa sen kotoa tai eläinlääkärin vastaanotolta.
– Toimistollamme on myös muistohuone, jonne omistaja voi tuoda lemmikkinsä ja hyvästellä sen samalla.
On perhekohtaista, miten lemmikin kuolemaa selitetään lapsille. Jumiskon mukaan työntekijät seuraavat, miten lemmikin kuolemaa on perheessä käsitelty.
– Kun kuulemme, miten vanhemmat puhuvat lapsilleen, tiedämme miten vahvistaa asiaa.
Pienet lapset eivät välttämättä ymmärrä kuolema-sanaa ollenkaan.
– Silloin puhumme tietenkin kauniisti, että lemmikki on nukkunut pois, ei palaa enää takaisin tai on pilven päällä.
Muistohuoneessa tai lemmikin kotona pidetään joskus pieni muistotilaisuus, jossa perheet voivat hiljentyä keskenään muistelemaan lemmikkiään. Mukana saattaa olla myös isovanhempia ja ystäviä.
– Tilaisuudessa voidaan esimerkiksi lukea muistokirjoitus tai lausua runoja.
Jumiskon mukaan koko perhe on usein mukana hakemassa uurnaa tai jättämässä lemmikkiään muistohuoneelle.
– On ollut niinkin, että lapset ovat muuttaneet pois kotoa, mutta lemmikin kuoltua he tulevat toiselta paikkakunnalta asti hakemaan uurnaa. He kokevat lapsena saamansa lemmikin tärkeäksi ja rakkaaksi, vaikka eivät olisikaan osallistuneet sen päivittäiseen hoitamiseen viimeisinä vuosina. Kaikilla on oma tarinansa, ja tässä työssä kuulee mitä ihanempia.
FAKTA:
Pieneläinten hautaustoimisto Tähtipölyn toimialueella tuhkataan noin 700–800 lemmikkiä vuodessa, kertoo yrityksen perustaja Virpi Jumisko.
Kissoja ja koiria tuhkataan yhtä paljon. Niiden lisäksi tuhkataan myös kotikaneja, marsuja ja hamstereita. Pikkulemmikkejä tuhkataan kuitenkin vähemmän.
Myös käärmeitä, kilpikonnia ja liskoja tuhkataan, vaikka ne ovat harvinaisempia.
Hevosten tuhkaustoimeksiannot ovat olleet Vaasassa mahdollisia viime vuodesta lähtien. Yhtään hevosta ei ole vielä tuhkattu.
Lemmikin mukana tuhkataan usein sen lempilelu- tai peitto.
Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran V:sa-liitteessä 10.3.
LAURA POTINOJA