Viikko sitten Keskustorilla laulettiin: "Eloon, iloon, elämään, ja kyllä kestää kiittää!"
Se on päällimmäinen tunne edelleen. Eparin 100-vuotisjuhlat olivat menestys joka mittarilla.
Päivän mittaan yleisöä oli arviolta1500 henkeä. Tunnelma oli katossa – tai paremminkin troposfäärissä – alusta loppuun. En muista, että meirän torilla olisi ollut noin hauskaa päivää ikuna.
Kiitos kuuluu teille kaikille, jotka paikalle saavuitte. Teitte päivästä sekä rennon että hyväntuulisen. Mukavalta tuntui sekin, että vieraita nähtiin Helsingistä ja Uutismedian liitosta asti.
Lavalta kun tapahtumaa juonsi ja katseli, oli sellainen olo, että tänne on haluttu tulla ja täällä halutaan olla. Sellainen on onnistunut kansanjuhla – lämmin ja yhteisöllinen.
Suuri kiitos kuuluu tietysti koko Eparin väelle toimituksesta myyntiin ja markkinointiin. Marja Vuorelan ja Virpi Kupiainen-Ämmälän johdolla ydintiimi löi päätään peliin pitkin talvea juhlien eteen.
Ilman Eparin yhteistyökumppaneita festari olisi ollut erilainen. Pääyhteiskumppani Hehku Säätiö tarjosi ennennäkemättömät toritanssit äänentoistoineen.
Lähitapiola piti huolen ettei kukaan loukkaantunut, Atria ymmärsi, ettei kansaa voi jättää muonittamatta.
Monta muuta yhteistyökumppania oli paikalla joko telttoineen tai omine lahjoituksineen. Aivan mahtavaa mukanaoloa. Ja ne juhlapuheet – korvia kuumottaa vieläkin.
Pitkän päivän ohjelmanrakennus onnistui nappiin. Esiintyjät olivat timanttia alusta loppuun. Kun elokuun ilta pimeni ja viileni, tunnelma vain kuumeni.
Kiitos vielä. Soli täyrellistä. Mitään en muuttaisi jälkikäteen.
Mieleen tulee vain, että 200-vuotisjuhliin voitaisiin ehkä lisätä paukkuja ja tehdä vielä vähän isommin. Sovitaan kuitenkin sama paikka ja aika, kun homma rokkasi noin hienosti. Pankaahan kalenteriin.