Seinäjokelainen Emma-Sofia Jyllilä opiskeli toista vuotta lukiossa, kun hänellä todettiin Hodgkinin lymfooma, eli imukudossyöpä.
Jyllilä oli puoli vuotta ennen taudin toteamista muuttanut vanhempiensa luota omaan asuntoon. Erityisesti oma rauha houkutteli asunnon vuokraamiseen.
– Minulla on kolme pikkuveljeä, joista kaksi nuorinta on todella äänekkäitä. Se meteli oli minulle stressaavaa, lukiossa opiskeleva Jyllilä kertoo.
Diagnoosi tuli yllätyksenä
Imusolmukesyöpä todettiin Jyllilällä, kun hän hakeutui puolitoista vuotta kestäneen kutinan vuoksi lääkäriin. Ajatus syövästä ei käynyt mielessäkään, sillä hän uskoi oireiden johtuvan sairastamastaan ihon mastosytoosi-sairaudesta, jonka oireena on kutina.
– Se voi levitä sisäelimiin ja olla siten tappava. Siksi lähdettiin tutkimaan, ettei näin ole käynyt.
Muutamien hoitokokeilujen jälkeen hän pääsi röntgeniin, jonka jälkeen hänet lähetettiin magneettikuvauksiin.
– Sairaalaan mennessä minulla ei ollut käsitystä, miksi menen magneettikuvauksiin. Niiden jälkeen minulle tuli aika hematologille Seinäjoen keskussairaalaan.
Lääkärin vastaanottoa odottaessa Jyllilä ja hänen äitinsä vitsailivat, ettei kai kyseessä kuitenkaan syöpäsairaus ole, koska he olivat odottaneet lääkärille pääsyä veri- ja syöpäsairauksien poliklinikan läheisyydessä.
Vitsailu loppui kun lääkäri kertoi Jyllilän keuhkojen välikarsinasta löytyneen kolme sinne kuulumatonta pattia.
– Sitten soitettiinkin Tampereelta, että tuleeko ambulanssi hakemaan minut samana päivänä, vai tullaanko itse seuraavana aamuna, Jyllilä muistelee.
Hän matkusti aamulla mummonsa ja äitinsä kanssa Tampereen yliopistolliseen keskussairaalaan, jossa hänelle tehtiin koepalaleikkaus.
Leikkauksen jälkeen lääkäri kertoi kasvaimen melko varmasti olevan syöpää. Viikon odottamisen jälkeen diagnoosi ja syövän tyyppi varmistuivat.
– Minussa itsessäni se ei aiheuttanut mitään isompia ajatuksia. En tiedä johtuiko se shokista vai olinko vain niin väsynyt, etten jaksanut ajatella sitä, Jyllilä muistelee ensihetkiä syöpädiagnoosin saamisesta.
– Äitiä ja mummoa se syvästi järkytti, sekä tietysti isää ja pikkuveljiä, hän jatkaa.
Muutto takaisin vanhempien luokse
Syöpähoitojen vuoksi Jyllilä päätyi muuttamaan omasta asunnostaan takaisin vanhemmilleen.
– Päivän pari tarvitsin harkinta-aikaa, mutta tulin siihen lopputulokseen, ettei ole järkeä asua hoitojen aikana yksin. Jos vaikka tulisi kipuja tai kaatuisin ja en pääsisi ylös, niin sehän olisi vaarallista.
Omasta asunnosta takaisin vanhempien luokse muuttaminen ahdisti aluksi paljon, mutta ajan myötä ajatukseen tottui.
– Syöpähoitojen aikana myös kaksi nuorimmaista veljeä olivat todella huomaavaisia, sillä he ymmärsivät, että kyse on vakavasta asiasta.
Kasvainta ei voitu leikata
Diagnoosin saamisen jälkeen hoidot aloitettiin parissa viikossa ja Jyllilälle asennettiin keskuslaskimokatetri. Hoitojaksoja hänelle kertyi neljä.
– Tarkoitus oli, että niitä olisi ollut kuudesta kahdeksaan, mutta kasvain oli jo parin hoitojakson jälkeen kuollut.
Sytostaattihoitoja annettiin sekä Seinäjoella että Tampereella.
Kasvainta ei voitu poistaa leikkaamalla, sillä se sijaitsi liian lähellä sydäntä ja oli kietoutunut verisuonien ympärille.
– Sairaalassa sanottiin, että kasvaimen koosta päätellen se oli ehtinyt kasvamaan vähintään kuukausia.
Jyllilän imusolmukesyövän ainoa oire, kutina, oli jatkunut ennen diagnoosia puolitoista vuotta.
– Luultavasti kasvain oli ollut minulla pidemmän aikaa.
Parantumista syytä juhlia
Loppututkimuksissa Jyllilältä löydettiin vielä pieni patti, joka täytyi tutkia uusiutuneen kasvaimen tai tulehduspesäkkeen riskin vuoksi.
– Otettiin näyte, josta selvisi että se oli pelkkä tulehdus.
Terveen paperit hän sai loppuvuodesta 2022. Syövän selättäminen oli juhlan paikka sekä itselle että läheisille.
– Olihan se mahtavaa! Pidimme juhlat, jonne tuli paljon sukulaisia.
Pelkoa syövän uusiutumista kohtaan hänellä ei ole.
– Toki siihen on aina mahdollisuus, mutta ei minua pelota. Olin syöpähoitojen aikaan paljon energisempi kuin normaalisti, Jyllilä kertoo ja selittää virkeyden johtuneen kortisonista.
Lukio loppuun ja kohti yliopistoa
Syöpähoitojen vuoksi Jyllilä joutui jättämään lukio-opinnot toisen vuoden viimeisellä jaksolla kesken. Myös syksy meni kokonaan poissaolleessa.
Miten pitkään opinnot tulevat venymään, sitä hän ei tiedä. Toisaalta se ei häntä myöskään haittaa.
– Onhan se rasittavaa, ettei heti pääse kiinnostavien asioiden kimppuun yliopistossa, mutta oli myös kiva saada pidempi loma opinnoista, mitä olin kaivannut. Toki olisi ollut rentouttavampaa, jos hoitoja ei olisi tarvinnut käydä läpi.
Tulevaisuudessa Jyllilä aikoo lukion suoritettuaan opiskella biologiaa Oulun yliopistossa tavoitteenaan tohtorintutkinto.
Juttua muokattu 31.5.2023 klo 11.41. Muutettu Hodgkinin lymfooman kirjoitusasua.
