Maan hallitus antoi omalta osaltaan viime viikon torstaina laajan päivystyksen sairaaloita koskevan lakiehdotuksen eduskunnalle. Olen elänyt siinä uskossa, että Suomi on oikeusvaltio, mutta mikäli lakiehdotus läpäisee perustuslakivaliokunnan ja eduskunnan käsittelyn nykyisessä muodossaan, en ole enää varma.
Koko lainmuutostyö on ollut pelkkä farssi. On ensinnäkin jostain syystä haluttu lohkaista koko laajasta lakipaketista osa, jolla ratkaistaisiin laajan päivystyksen sairaaloiden status.
Voi vain arvata, miksi näin menetellään. On tietenkin laskettu, että osan hyväksyminen on huomattavasti yksinkertaisempi kuin asian ratkaiseminen osana laajaa lakipakettia.
Lakiehdotuksesta on annettu runsaasti lausuntoja. Loppumetreillä hallitus suostui siihen, että lakiehdotus viedään perustuslakivaliokuntaan.
Tällaisen asian ollessa kysymyksessä pitäisi olla itsestään selvä, että se sinne menee.
Voimassa olevasta lainsäädännöstä käy selvästi ilmi perustuslakivaliokunnan tehtävät tämän tyyppisissä asioissa, ja mikäli niitä aiotaan kunnioittaa, ei liene epäselvää, miten tässä käy.
Pelkästään Pohjanmaalta tulleet lausunnot ovat niin täynnä faktaa, ettei poliittisille vippaskonsteille ole tilaa. Lieneekö tässä syy siihen, ettei edes aiottu viedä ehdotusta valiokuntaan, vaan siihen päädyttiin vasta laajan arvostelun seurauksena.
Useista laeista käy selvästi ilmi suomen- ja ruotsinkielisten oikeus yhtäläisin perustein saada palvelunsa äidinkielellään.
Siitä huolimatta eduskunnalle on yritetty rakentaa lainvastainen lakiehdotus. Kieliasiat on huomioitu aivan liian pintapuolisesti.
Vippaskonstit eivät lopu tähän. Loppumetreillä tarjottiin lievennystä pykäliin, joissa mainitaan kirurgisten toimenpiteiden keskittämisestä.
Kyseessä on pieni, erittäin pieni askel oikeaan suuntaan, johon onneksi päästiin vähän vaikuttamaan. Mutta pääongelmaan, toisin sanoen siihen, minkälaiset valtuudet laajan päivystyksen sairaaloilla on nyt ja varsinkin tulevaisuudessa, ei ole kajottu.
Koska maahan tulee 12 laajan päivystyksen sairaalaa, niille on luonnollisesti suunniteltu erillisstatus.
Erva-alueen sisällä suunnitellusta työnjaosta voidaan varmasti sopia, mutta se ei kuitenkaan poista pääongelmaa eli että tulevaisuuden kehitys sairaala-alalla on keskitetty 12 sairaalaan.
Ministerit ovat, pääministeriä myöden, antaneet kaikenlaisia ympäripyöreitä lausuntoja, joiden mukaan mikään ei muutu ja ettei kentällä oikeastaan huomata mitään. Synnytykset pysyvät, päivystää saa, leikatakin saa…
Kaikki tämä pitää sinänsä paikkansa, mutta missä laajuudessa ja millä rahalla, siitä ei kerrota. Lain voimaantulohetkellä varmaan mitään ei tapahdukaan, mutta pitkän päälle tilanne on ihan erilainen.
Onhan tässä käynyt selvästi ilmi, että nimenomaan Pohjanmaalta tullaan leikkaamaan valtion rahoitusta sote-lainsäädännön astuttua voimaan.
Pohjanmaalta tulleista lausunnoista ilmenee, miten Vaasan keskussairaala täyttää laajan päivystyksen sairaalan kaikki kriteerit, jopa paremmin kuin moni listalle esitetty sairaala.
On täysin epäoikeudenmukaista, mikäli selvät faktat eivät merkitse lainsäätäjille mitään. Tähän ei tule eikä tarvitse tyytyä.
Seuraava askel lienee kansalaisaloite.
Tunteet ovat Pohjanmaalla sen verran pinnalla, että siihen tarvittavat 50 000 allekirjoitusta saataneen kasaan hyvin lyhyessä ajassa. Hallitusta ei jätetä rauhaan, taistelu jatkuu.
HANS FRANTZ