Kolumni

Elämä on muu­ta­kin kuin tu­los­ur­hei­lua

-
Kuva: Jarno Pellinen

Sentit, sekunnit, maalit ja pisteet. Tulos- tai kilpaurheilu on aika simppeliä peliä. Aina etsitään voittajaa joillakin määreillä.

Urheiluun kuuluvat säännöt. Pelaaminen ja kilpaileminen on reilua, kun kaikkia osapuolia koskevat samat säännöt, joita noudatetaan.

Toimintatapojen noudattaminen antaa urheilusta kaikille iloa, niin itse suorittajille kuin katsomoonkin.

Mittanauha on armoton. Joskus sentit ovat puolellasi, mutta niillä voi myös hävitä.

Senttipelin hyviä taitajia on ruotsalainen seiväshyppääjä Armand Duplantis. Pariisin olympialaisissa hän hyppäsi kultaa tuloksella 625 senttiä.

Siitä on noustu sentti kerrallaan. Viimeisimpänä on maailmanennätystulos 630 senttiä viime kesän MM-kilpailuista, eikä kyseessä varmasti ollut kaverin viimeinen senttipeli.

Sekunti voidaan jakaa ajanotossa vielä kymmenyksiin ja sadasosiin. Sadasosalla voi päästä historiaan.

Kuuluisimpia tappioita on, kun Kurikan hiihtojätti kirjoitutti itsensä urheiluhistoriaan häviämällä Lake Placidin olympiakilpailuissa vuonna 1980 sadasosan erolla ruotsalaishiihtäjälle.

Juha Mieto käänsi lopulta tuon tappion elämässään voitoksi. Kansanedustajanakin toimineen Miedon hiihtäjäpatsas komeilee Kurikassa.

Osaahan Mieto myös halkoja hakata ja mämmiä rovekaupalla mättää.

Maalit ja pisteet ratkaisevat monessa joukkuelajissa. Montako me tehtiin ja montako kertaa soi omissa?

Jalkapallossa Vaasan Palloseura ja jääkiekossa Vaasan Sport mittaavat paremmuutta maaleista ja sitä myötä saavutetuista pisteistä.

Tuloksilla on iso merkitys. Päitä vaaditaan helposti vadille.

Itse olen ollut onnekas saadessani monet vuodet seurata ja kirjoittaa useista eri urheilulajeista kaupungissamme.

Nyt on kuitenkin aika laittaa tälle kaikelle kirjoittamiselle viimeinen piste.

Elämä jatkuu katsomon puolella aktiivisena katsojana.