Valtiovarainministeriön virkamiehillä on meille asiaa. Asia ei suinkaan ole ennenkuulumaton, sillä tätä levyä on soitettu lähes puhki varsin pitkään: Eläkeikää pitäisi heidän mukaansa jälleen nostaa.
Uusi vanhuuseläkeiän alaraja olisi 70 vuotta.
Myös pääministeri Petteri Orpo (kok.) väläytteli eläkeiän nostoa äskettäin.
Ylen verkkouutisessa 7.10.2026 VM:n strategia- ja tutkimusjohtaja Olli Kärkkäinen tähdentää, että nyt täytyisi panoksia laittaa esimerkiksi työurien pidentämiseen tai pienten lasten vanhempien työllisyyteen. Hänen mukaansa näihin ei ole vähään aikaan uudistuksia tehty.
Itse muistelen kuulleeni varsinkin tätä eläkeiän nosto -hokemaa aika monta vuotta, ja onpa eläkeikää vuosien saatossa nostettukin useasti.
Ystävieni kesken olemme jo pitkään vitsailleet, ettemme pääse eläkkeelle ikinä.
Viime helmikuussa Eläketurvakeskus ETK kertoi, että vuonna 2025 suomalaiset siirtyivät eläkkeelle keskimäärin 63-vuotiaina. Luku on toki noussut ilahduttavasti vuodesta 2009, jolloin keskiarvo pyöri vielä vajaassa 60 vuodessa
Silti, 63-vuotiaasta on aikamoinen harppaus kyetä työskentelemään 70 ikävuoteen asti.
SAK:laisilla aloilla työ on etenkin fyysisesti kuluttavaa. Kuormaa kasvattaa myös erittäin yleinen vuorotyö. Kiivastahtisuus on lisännyt paineita, ja tietysti samaan aikaan pitäisi tehdä vielä enemmän mieluummin entistä vähemmällä työntekijämäärällä.
Valitettavan harva duunari on työkykyinen edes nykyiseen alimpaan vanhuuseläkeikään saakka. Valtaosa joutuu jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle aiemmin.
Eläkeiän ainaisen nostamisen sijaan pitäisi keksittyä siihen, miten työntekijät pysyvät työkykyisinä. Jos nivelongelmat eivät vaivaa, voi haasteena olla ylipäätään työssä jaksaminen.
Orpon hallitus poisti vuorotteluvapaan, joka tutkitusti lisäsi työntekijöiden työhyvinvointia pitkän lepotauon ansiosta, ja samalla työtön sai mahdollisuuden työhön.
Ihminen ei ole kone, vaikka tämä nykyinen työtahti sitä meiltä tuntuu vaativankin.