Ilmarinen, Varma, Elo, Veritas, Keva, Mela, MEK, ja lisäksi noin 35 eläkesäätiötä ja toimialakohtaista eläkekassaa perii eläkemaksuja. Eli hieman alle 50 eläkelaitosta ja -säätiötä. Tarvitaan vielä kaksi kattojärjestöä, Eläketurvakeskus (ETK) ja Työeläevakuuttajat (Tela ry).
Porukkaa paimentaa Finassivalvonta (Fiva). Sosiaali- ja terveysministeriö puolestaan vastaa eläkelainsäädännön valmistelusta. Se on siis vastuussa koko sopasta. Sopastahan tässä on kyse, arveluttavan makuisesta.
Työeläkealalla työskentelee suunnilleen 3 000 henkilöä. Palkkataso on finanssialan tapaan keskimääräistä korkeampi. Asiantuntijatehtävissä keskipalkka pyörii 5 000 – 7 500 euroa kuukaudessa.
Pomojen palkat ovat Suomen korkeimpia, usein 400 000 – 600 000 euroa vuodessa. Kaikkiaan eläkevaroja palaa noin 450 miljoonaa vuodessa pelkästään homman pyörittämiseen. Ne nimittävät kuluja ”hoitokustannuksiksi”. Lisäksi tulevat sijoitustoiminnan suorat kulut. Melkoinen osa budjetista menee eläkejärjestelmien ylläpitoon ja tietoturvaan. Pelkät IT-menot ovat arviolta 100-150 miljoonaa vuodessa.
Eläketurvakeskuksen (ETK) toiminta rahoitetaan eläkelaitosten maksamilla osuuksilla. Sen vuosibudjetti on noin 40–50 miljoonaa euroa. Työeläkevakuuttajien (Tela ry) työntekijämäärä on noin 20–25 henkilöä ja budjetti muutama miljoona euroa.
Olisiko tuossa mahdollisuuksia säästöihin? Jos pantaisiin eläkelaitoksia yhteen ja tyydyttäisiin yhteen pomoon. Puoli miljoonaa vuodessa ansaitseva kaveri on niin pätevä, että hommia varmasti löytyy muualtakin. Saattaa olla, että henkilökuntaakin olisi mahdollista karsia.
Pikku linjauksella ja keskittämisellä luulisi säästyvän sen verran euroja, että voitaisiin lopettaa höpinät eläkkeiden leikkaamisesta.
En toki vierasta eläkekattoa. Ellei viidellä tonnilla kuussa pärjää, niin olkoon pärjäämättä. Joidenkin on pärjättävä takuueläkkeellä, alle tonnilla.