Julkisessa keskustelussa kulkee taas kerran joukko asiantuntijoita ja dosentteja, joiden mielestä yhteiskunnan julkinen talous pelastettaisiin leikkaamalla eläkkeitä.
Tähän kuoroon on saatu jo poliittisia päättäjiä ja puolueita. Ensi kevään vaalien jälkeen on suuri vaara, että ulosmittaus alkaa.
On aika palauttaa keskustelu perusasioihin ja terveeseen järkeen.
Työeläkkeellä on ollut Suomessa vahva perustuslain suoja jo 1960-luvulta lähtien. Työeläke ei ole mikään valtion budjetin armopala, vaan se perustuu ihmisen omaan elämäntyöhön. Siihen, kuinka nuorena on aloitettu työnteko, miten ahkerasti on tehty töitä ja kuinka pitkään töissä on jaksettu.
Osa tekee töitä ja maksaa veroja innolla vielä varsinaisen eläkeiän jälkeenkin.
Työeläkkeitä ei makseta valtion tai Kelan pussista, vaan työeläkejärjestelmän omista rahastoista ja maksuista.
Ne eivät siis rasita valtion budjettia, kuten virheellisesti luullaan. Vaikutusta julkiseen talouteen ei siltä osin ole.
Kun keskituloinen eläkeläinen maksaa eläkkeestään pakollisia kulujaan, kuten sähköstä, polttoaineesta ja asumisestaan, verotuksen jälkeen käteen jäävä osuus jää melko pieneksi. Monella myös lääkekulut ovat suuret.
Keskieläkkeet ovat monella paikkakunnalla Etelä- Pohjanmaan alueella alle 2 000 euroa.
Ostovoiman leikkauksesta pitää huolen myös maamme progressiivinen valtion tuloverotus, joka nousee hyvin ankarasti, ja suurempien eläkkeiden kohdalla on vielä erillinen, jopa 5,85 prosentin eläketulon lisävero tietyn rajan jälkeen.
Verotusta Suomessa riittää kyllä yllinkyllin ilman leikkauspuheitakin.
Leikkauspuheissa unohdetaan talouden kiertokulku.
Jos eläkeläisten ostovoima romutetaan ja heidän kykynsä maksaa arjen pakolliset kulut viedään, se näkyy välittömästi kotimaisen kysynnän rajussa laskussa. Tätäkö oikeasti halutaan?
Pienyrittäjien ja kaupanalan toimintaedellytykset heikkenevät, ja lopulta koko julkinen talous kärsii, kun verotulot heikkenevät. Leikkauksilla ei siis saavuteta haluttua tavoitetta.
Jos eläkemenojen kasvuun halutaan puuttua kestävästi, katse pitää suunnata siihen, miten eläkettä kertyy, esimerkiksi tarkastelemalla erilaisten vapaiden tai muiden vastaavien elementtien kautta kertyviä etuuksia.
Jo ansaittuihin ja osin rahastoituihin työeläkkeisiin ei saa koskea takautuvasti. Se on ryöstämistä.
Ahkeruudesta ja pitkästä työurasta pitää palkita, ei rangaista. Eläkeläiset ja heidän ostovoimansa on jätettävä rauhaan.