Miks’ leivo lennät Suomehen, niin varhain kevähällä, et viihdy lintu riemuinen, mä maalla lämpimällä. Miks’ äänes soreasti soi, vain Suomen taivaan alla. Vaikka puut ne vihannoi, sä lennät korkealla.
Nuanhan me koulus lauloomma, riamurinnoon, silimät loistaan. Olihan hevät. Mikhän siinon, ku nua nuaruuden muistot kumpuaa joskus miälhe, varsinkin keväällä.
Se oli meirän hualettominta aikaa. Välillä elimme tyän ja perheen perustamisen paris. Nyt meillä on elämämmä seesteesin kausi. Ei trenkää hualehti muista, vai osaammako? Kyllä se jäläkipolovi muistethan, ainaki iltarukouksiis.
Ku vaan osaasimma nauttia tästä ajasta, olla kiitollisi siitä, että oomma tällääseski kunnos, mitä ny meiränikääsillä on. Eihän sitä voi vaatiakkaa, että olisimma ku viistoistakesääsiä. Enää ei tuu kuulhonkaa, että menis avoonjaloon pihalle. Kyllä sitä linkkasukat ja jonkinlaaset lipokhat olla pitää. Mutta kesä on kesä. Pitää mennä pihalle ja pemistää kukkapenkkiä ja vaihtaa kukkaruukkuuhin uusi multa. Kukin voinnin mukhan. Toivothan, että tulis kaunis, lämmin kesä ja sataaski aina silloon tällöön. Toisis paikoosku sataa, tuluvimalla ja toisis kuivuus vaivaa. Kyllä meillonki täälä hyvät oltavat ja nua säätki on kohtuullisia.
Ku oikeen ajatteloo, mitä kaikkia hyvää meillon. hyvä kaunis ja rauhallinen maa, Eläke tuloo joka kuukausi. Olhan ku taivhan linnut, ei hualta huamisesta. Lämmin asunto, ruakaa ja puhtaus. Mones maas on puhtahasta verestä pulaa. Ei voi mennä suihkuttelhon ittiänsä, niinku me. Hyvät ystävät ja naapurit on kans suuri lahaja. Joihin voi turvautua härän tai surun hetkellä.
Mäkin sain sen kokia, ku mulle tuli syräninfarkti. Ei trengänny ku kopistaa seinhän, nii apua tuli. Hoirethin postit ja kissa, muutoonki pirethin korosta huali. Se sanonta pitää paikkansa, härässä ystävä tunnethan. Toivottavasti meillä jokahittellä on sellaanen. Toivothan vielä, että rauha pysyys koko Euroopas ja Suames. Hyvää kesää jokahittelle.
Härmän akka