Kauhajoen eläinlääkäri Arto Kangasniemi pitää työnsä tähtihetkinä esimerkiksi eläinten synnytystilanteita, joissa vasikat tai koiranpennut saadaan pelastettua ja emäkin säilyy hengissä.
Aina ei kuitenkaan käy niin hyvin.
Niin tuotantoeläimistä kuin lemmikeistäkin tulee omistajilleen aina rakkaita ja tunteet ovat pelissä hoitoja pohdittaessa. Kangasniemi sanoo aina pitävänsä ”asiat asioina” ja suhtautuvansa tilanteisiin ammattimaisesti ja objektiivisesti.
– Tietysti esimerkiksi lemmikin lopettaminen on ikävää enkä tykkää siitä tehtävästä itsekään, mutta monesti se on vain tarpeen tehdä.
Missä menee raja, jolloin eläin on mielestäsi paras lopettaa?
– Silloin kun se alkaa kuihtumaan eli se ei pääse enää liikkumaan ja sen lihakset surkastuvat, hampaat käyvät huonoiksi eikä se pysty enää kunnolla syömään. Ihmiset saattavat pitää sellaista eläintä lopulta vain itsensä vuoksi. Tapaan joskus sanoa niissä tilanteissa, että me emme saa olla itsekkäitä.
Vaimolla sama ammatti
Kangasniemi jää eläkkeelle ensi vuoden helmikuussa Kauhajoen virkaeläinlääkärin työstä, jossa hän on viihtynyt vuodesta 1994. Työ kuitenkin jatkuu omalla yksityisellä klinikalla samalla paikkakunnalla. Tiloja remontoidaan parhaillaan.
– En voi ajatella istuvani vain kotona odottamassa, että vaimo tulee töistä. Hänkin on eläinlääkäri, ja hänellä on vielä vuosia työuraa jäljellä. Itse olen kaikin puolin terve eikä minulla ole mitään intressiä tehdä pelkästään metsätöitä, sillä niihinkin kyllästyy, Kangasniemi naurahtaa.
Merja Kangasniemi on eläinlääkärinä teurastamolla. Isäntä myöntää, että sama-ammattisuudesta on etua.
– Kyllähän asioita joskus pohditaan yhdessä, ja Merja on tehnyt kunnaneläinlääkärinä päivystyksiäkin aikoinaan. Työ teurastamolla on kuitenkin aika erilaista mitä minun työni. Teurastamolla se on enemmän eläinsuojelutyötä ja elintarvikehygieniasta huolehtimista.
Perheen kolmesta lapsesta kukaan ei ole eläinlääkäriksi ryhtynyt.
– Ei todellakaan! He ovat nähneet mitä rehaamista tämä on, sanoo Kangasniemi ja viittaa esimerkiksi pitkiin viikonloppujen päivystysrupeamiin, joissa on töihin lähdetty välillä tuulessa ja tuiskussa keskellä yötä.
Kangasniemi aloitti aikoinaan työt virkaeläinlääkäri Esa Liljan kesäsijaisena Kauhajoella 1985. Tuolloin pitäjässä oli noin 300 maitotilaa, joiden karjaa piti lääkitä ja hoitaa.
– Nyt niitä on 60. Hyötyeläinkarjatilat ovat vähentyneet dramaattisesti, mutta samaan aikaan pieneläinten ja hevosten hoitaminen on lisääntynyt.
Kangasniemi on sopeutunut hyvin alan muutokseen ja hänen työkalenterinsa on hengästyttävän täynnä.
– Aamusta aina aletaan, ja työtä on riittänyt koko päiväksi.
Eksoottisin hoidettava Kangasniemellä on ollut käärme.
– Enhän minä osannut sille mitään tehdä, mutta silloin soitettiin asiantuntijalle. Sen sijaan esimerkiksi kaneja ja marsuja tuodaan tänne usein, ja ne ovat jo meidän työn arkipäivää. Kaneilla on muun muassa hammasongelmia.
Eläinkirurgiaa jonkin verran
Eläinlääkärin mukavimpia hetkiä ovat onnistumiset eläinten pelastamisessa.
– Esimerkiksi sellainen tilanne, jossa lehmä poikii ja kaksi vasikkaa on sikin sokin kohdussa. Kun ne saadaan sieltä elävinä pois ja samalla vielä hoidettua lehmän halvaus ja se jää henkiin, niin siitä saa tyydytystä.
Aina ei kaikki kuitenkaan mene hyvin.
– On tapauksia, joissa vasikat syntyvät kuolleina. Joskus lehmällä voi olla revähtymä jalassa ja se pitää laittaa teuraaksi.
Kangasniemi tekee jonkin verran myös eläinkirurgiaa, ettei seudun asiakkaiden tarvitse aina lähteä pieneläinklinikalle kauemmaksi.
– Koirien keisarinleikkaukset ovat mukavia, kun kaikki pennut saadaan elävinä ulos. Toisaalta voi käydä niinkin, että kohtu on tulehtunut pahasti ja pennut kuolleet sinne.
Eläinsuojelupäätökset ovat ikäviä
Vielä 14 vuotta sitten kuntien virkaeläinlääkärien tehtävänä oli tehdä myös eläinsuojeluvalvontaa, mutta vuonna 2010 tehtävät erotettiin perustamalla valvontaeläinlääkäreille omat virkansa. Se oli Kangasniemen mukaan hyvä uudistus.
– Eläinsuojeluvalvonta oli juridisesti arveluttavaa, koska silloin me hoitavina lääkäreinä valvoimme omia asiakkaitamme, ja teimme heidän kannaltaan ehkä ikäviä päätöksiä. Se oli myös epämiellyttävää työtä, josta ei paljon kehuja tullut. Minäkin olen joutunut tekemään päätöksiä siitä, että nyt eläimet lähtee talosta.
Kangasniemi tosin kertoo uralleen osuneen kaksi eläinsuojelutapausta, joista asianomaiset ovat häntä jälkikäteen kiittäneet.
– Toisessa tapauksessa ikääntynyt mies ei enää täysin ymmärtänyt eläintensä tilannetta, kun nämä olivat likaisia ja huonoissa oloissa. Sanoin hänelle, että joko menemme käräjille tai sinä laitat eläimet pois. Hän onneksi uskoi jälkimmäistä neuvoa. Myöhemmin hän tuli sanomaan, että oli se hyvä kun sanoit, että hävitä ne.
Surkeissa eläinsuojelutapauksissa on Kangasniemen mukaan useimmiten kysymys pohjimmiltaan eläimiä pitävien ihmisten ongelmista.
– On henkisiä ongelmia, avioeroja, alkoholismia tai rahat loppu.
Eläinambulanssin mukana Berliinissä
Kangasniemi opiskeli eläinlääkäriksi Länsi-Saksassa, Berliinissä, Frei Universitet Berlinissä 1980-luvun alussa. Opiskelupaikan hakemiseen ja saamiseen liittyi erilaisia käänteitä, mutta häntä ajoi kova halu päästä ulkomaille opiskelemaan.
– Kyselin Yhdysvalloistakin opiskelupaikkoja, mutta ne olisivat olleet älyttömän kalliita.
Eläinlääketieteen opiskelu Saksassa poikkesi suomalaisesta sikäli, että suuren opiskelijamäärän takia opinnot sikäläisessä yliopistossa olivat teoria-painotteisia.
Toisaalta, opiskelijoilla oli aina mahdollisuus osallistua myös vapaa-ajallaan yliopiston eläinklinikalla käytännön työhön ja leikkauksiin. Klinikkatyöhön Kangasniemikin osallistui usein.
– Lisäksi kuljin eläinambulanssin mukana pitkin Berliiniä kysyttyäni luvan päästä mukaan. Olin töissä myös Mariendorfin raviradalla, jossa oli töissä myös eräs suomalainen ravivalmentaja.
"Joka paikassa arki on rutiinia"
Ennen vakinaisen virkalääkärin pestiä Kauhajoella 1994, Kangasniemi ehti toimia monessa paikassa Suomessakin sijaisena tai muissa tehtävissä.
Oli kesäsijaisuuksia Itä-Suomen pikkukunnissa, vuoden sijaisuus Kauhavalla, assistentin tehtävä Mäntsälän Hautjärvellä yliopiston ulkoklinikalla ja assistentin virka yliopiston hevosklinikalla.
Syntymäkaupunkiinsa Kauhajoelle hän asettui, kun perhettä alkoi tulla ja vaimo sai vakinaisen työn teurastamolta. Vaikka takana oli varsin ainutlaatuisia työpaikkoja, mitään niistä Kangasniemi ei tunnu kaipaavan.
– Joka paikassa arki on rutiinia. Tämä on monipuolinen työpaikka, vaikka tietyt rutiinit tässäkin toistuu.
Oman ammattialansa kehityksessä hän pysyy mukana keskustelemalla kollegojensa kanssa, lukemalla Suomen ja Saksan eläinlääkärilehtiä sekä alan kirjallisuutta niin saksaksi, englanniksi kuin suomeksi.
– Tutkinnon suorittaminen nuorena Saksassa on rikastuttanut elämääni monella tavalla, ja jollakin tavalla se on kantanut ja määrittänyt uraani. Suosittelen nuorillekin, että hakeutuvat ulkomaille opiskelemaan, sillä esimerkiksi Keski-Euroopassa mahdollisuuksia on paljon.
