Eräänä jouluna lapsuuteni kodissa valmisteltiin jouluateriaa.
Oli kinkku ja laatikot. Keittiössä tuoksui voi, kerma ja mausteet. Kattilassa höyrysi paksu kastike. Löytyi survosta, hyydykettä, piparia, taatelikakkua, puuroa ja soppaa. Radiossa soi joululaulut. Talo oli puunattu ja kauniiksi koristeltu. Pihalla oli upean aurinkoinen pakkassää ja säteiden alla kimalteli hanki. Täydellinen jouluko? Ei todellakaan! Herneet olivat unohtuneet kauppaan. Ei tule joulu ilman herneitä, totesi äiti ja lähti kiertämään läpi kaikki kylän kaupat. Neljäs kauppa 15 kilometrin päässä oli auki. Siellä oli herneitä. Joulu oli pelastettu.
Joulukuu on monille vuoden kiireisin ja stressaavin kuukausi. Töissä kiirehditään työt valmiiksi ennen vuoden vaihdetta ja työkiireiden kanssa samaan aikaan päälle painavat joulusiivot, jouluruuat, lasten lahjat, koristelut, askartelut. Joulukortitkin pitää muistaa lähettää. Ja paketit kauempana asuville. Onko kaikkia muistettu? Onhan meillä täydellinen joulu? Ollaanhan me varmasti kiitollisia ja onnellisia?
Jouluun liittyy paljon odotuksia. Piparkakkutalon täydelliset koristukset, nauravat lapset, keittiössä iloisesti hääräävä ehtoisa emäntä ja saunan tuoksuinen isäntä.
Harva joulu vain on täydellinen. Petteri ei pidä saamastaan rattikelkasta, perunat palavat pohjaan, auto hajoaa kotipihaan, pikku-Milla saa kiukkukohtauksen perhekuvassa ja perheen teiniä ei todellakaan kiinnosta olla kiitollinen yhtään mistään. Lopulta perheen isä hermostuu hössötykseen ja äiti istuu yksin joululahjaksi saadun lautapelin äärellä.
Joulukin osa arkeamme ja se menee varmasti paremmin, jos emme odota täydellisyyttä. Kannattaa muistaa, että joulu tulee ilman herneitäkin. Ihan varmasti.
Laura Syväoja
päätoimittaja