Joskus elämä näyttää nurjia puoliaan ja ihminen on tukossa ajatuksineen. Tarvitsisi vähän apua, ettei väsähdä, kun unettomuuskin vaivaa ajatuksien kiertäessä kehää. Onneksi on keskusteluapua saatavilla ammattilaisilta, kun tekisi mieli pärvöttää mieltään. Paitsi, että ei ole...
Yli 70-vuotiaat me ohjaamme diakonian puolelle, kertoi ääni puhelimessa. On jonossa niin paljon esimerkiksi työikäisiä, kerrottiin. Armollisesti kuitenkin pari aikaa sain, vaikka en vänkäämäänkään alkanut. Toisen jo käytin, toista en käytä. Psykiatrinen hoitaja oli saanut noottia, kun oli ottanut yli 70-vuotiaan vastaan.
Täysin ymmärrettävää, että työikäiset otetaan ohi, mutta se, että kaikki yli 70-vuotiaat ohjataan ainoastaan diakonian piiriin, ei ole ymmärrettävää. Se on vanhojen ihmisten lokeroon laittamista. Arvostan paljon diakoniatyötä ja tiedän monen saaneen apua siltä puolelta.
Lukemani perusteella pohjana on kuitenkin hengellinen kristillinen arvomaailma. Siinäkään ei ole mitään vikaa, varmasti päinvastoinkin monesti. Tällaista lokerointia ei kuitenkaan soisi enää olevan meidän maassamme. Entäpä jos ihmisen kriisi on juuri hengellisten asioiden parissa? Entäpä jos on kokonaan ateisti? Ajattelen, että mielenterveyteen liittyvät asiat ovat niin herkkiä, että ei ole ollenkaan yksinkertainen asia, jos asiakkaan oletus on keskustelemaan mennessä se, että on pakko kyseenalaistaa, voiko olla aito oma itsensä. Totuus on tietenkin tässäkin asiassa, että rahalla saa sellaista keskusteluapua, kuin kokee tarvitsevansa. Näin se menee.
Hämmästynyt
Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä