Eduskunnan hallintojohtaja Pertti Rauhio toppuuttelee kansanedustajien kulukorvauksista noussutta kiistaa. Hänen mukaansa korvausten väärää käyttöä ei ole toistaiseksi näytetty toteen.
Kansanedustajien kulukorvaukset nousivat tällä viikolla julkisuuteen sen jälkeen, kun Iltalehti uutisoi kansanedustaja Teuvo Hakkaraisen (ps.) asumisjärjestelyistä. Lehden mukaan Hakkarainen on saanut korotettua kulukorvausta, vaikka hänen eduskunnalle ilmoittamansa kakkosasunto ei ole tarkoitettu vakituiseen asumiseen vaan kyseessä on saunatila.
Rauhio lupaa selvittää Hakkaraisen tapauksen mutta korostaa, että kulukorvausten väärinkäytöksistä on liian aikaista puhua. Rauhion mielestä tapaus ei anna myöskään aihetta epäillä vuosikymmeniä käytössä olleen systeemin toimivuutta.
– Meillä on useiden vuosikymmenien ja vaalikausien aikana satojen kansanedustajien hommat menneet tästä läpi, eikä tällaisia asioita ole edes nostettu keskusteluun. Nyt keskustellaan, tarkistetaan ja selvitetään, mutta tässä vaiheessa ei ole syytä antaa tuomiota ja tehdä siitä johtopäätöksiä, Rauhio sanoo.
Kansanedustajille maksettavat kulukorvaukset poikkeavat työnantajien muille matkatyöläisille maksamista päivärahoista ja kilometrikorvauksista. Kansanedustajat saavat verottoman kulukorvauksensa könttäsummana riippumatta todellisista matka- tai asumiskustannuksista, joita kansanedustajan tehtävän hoitamisesta aiheutuu.
Pienimmillään kuukausittainen kulukorvaus on vajaat tuhat euroa ja enimmillään reilu 1 800 euroa. Korvauksen määrä riippuu vakituisesta asuinpaikasta.
Valvonta on yksinkertaista
Rauhio pitää nykyistä kulukorvausjärjestelmää toimivana, sillä se tekee kansanedustajien kulujen valvonnasta mahdollisimman yksinkertaista.
– Jos kansanedustajan kulukorvaus ei riitä hänen kuluihinsa, se on hänen oma ongelmansa. Jos taas korvaus riittää, se on kansanedustajan kannaltaan hyvä asia. Meidän ei tarvitse määrittää esimerkiksi sitä, mikä on kohtuullinen asumisen taso.
Rauhion mukaan kulukorvausjärjestelmä mahdollistaa sen, että pääkaupunkiseudun ulkopuolelta tuleva kansanedustaja ylipäätään voi työskennellä Helsingissä. Käytännössä kulukorvaus helpottaa siis kakkosasunnon hankkimista.
Lisäksi kulukorvauksen on tarkoitus kattaa esimerkiksi niitä kustannuksia, joita syntyy edustajan omassa vaalipiirissä kulkemisesta.
– Me emme maksa kenellekään erikseen bensarahoja tai taksikuluja omassa vaalipiirissä.
Sen sijaan eduskunta korvaa kansanedustajille suoraan työhön liittyviä taksimatkoja pääkaupunkiseudun sisällä, mutta se on kokonaan oma kuvionsa.
Korvaustaso vuodelta 2000
Kuukausittaisen kulukorvauksen ansiosta eduskunnan hallinto-osasto välttyy joka tapauksessa isolta kuittirumbalta. Rauhio kuitenkin korostaa, ettei tämä ole olennaisin kysymys.
– Toki me palkkaamme tarpeeksi väkeä syynäämään kuitit, jos se siitä on kiinni. Mutta mitkä ne perusteet kuluille sitten olisivat? Se onkin jo hankalampaa.
Rauhio ei halua ottaa kantaa siihen, pitäisikö järjestelmää uudistaa.
– Se on edustajien itsensä harkittava.
Hallintojohtaja kuitenkin huomauttaa, että lakiin kirjatut kulukorvaussummat ovat vuodelta 2000, eikä niitä ole sen jälkeen korotettu. Sen sijaan kansanedustajien verollisia palkkioita korotettiin viimeksi toukokuussa.
Sinikka Pylkkänen
