Musiikissa dynamiikalla tarkoitetaan äänenvoimakkuutta ja erityisesti sen eri vaihtelua. Diminuendo tarkoittaa hiljentyen. Mikä nyt on ja mistä ääni tulee? Missä olen jo kauan ollut? Tiettömillä teillä, vaikka olen ollut kotona koko ajan. Voiko ihminen välillä eksyä omissa huoneissaan, joita me vaalimme niin kuin kaunista pöytäliinaa ja kukkia ja koristepulloryhmää?
Meidän pitää itse tietää, koska tämä diminuendo meissä loppuu? Onko sitä edes ollutkaan? Tänä aamunako se meistä vasta sai vallan? Onko meitä yritetty ymmärtää oikein, kun olemme sen kaiken sanoneet? Itse sinun pitää se selvittää. Nyt ei ole aikaa muuhun.
Katsokaamme vain ulos ikkunasta, kun ensimmäiset, kellastuneet koivunlehdet lentävät lomittain, yhdessä perhosten kanssa. Silloin voimme ymmärtää kaiken. Senkin, mihin rastaat ja kyyhkyt ovat lähteneet. Senkin, miksi hanhet, kurjet ja joutsenet eivät vielä lennä auroissa pilvien loisteessa. Miksi vaahterassa on vielä melkein kaikki lehdet ja daaliat yhä kukoistavat? Senkin, miksi piha ja ruukut ovat kaikki omilla paikoillaan ja pensaiden linnunpesät ovat tyhjinä.
Kun kirjan lehti kääntyy, olemme jo muualla. Andorrassa tai Ruotsin-laivalla töllistelemässä ihmisiä, lajitovereita. Meitä tarvitaan vielä Klaukkalassa tai Kurikassa. Siellä ne odottavat tiettömien teiden päässä. Teitä tarvitaan vielä, he huutavat.
Diminuendo aivoissamme alkaa soida crescendona-voimistuen. Sehän meille kaikille sopii.
Syksyinen, kirkas tähtitaivas on se seuraavana ajatustemme ketjussa. Sekin on aivan kulman takana odottamassa. Senkin kaikki tähdet ovat kohdillaan.
Katriina Risku-Vartiainen
Vantaa