Älylaitteet, sosiaalinen media, digituotteet ja tekoäly ovat aiheita, joita kukaan ei pääse nykymaailmassa pakoon. Kehitys kehittyy sellaista vauhtia, että on milleniaalinkin on välillä vaikea pysyä perässä.
Ristiriitaista on se, että samaan aikaan, kun toitotetaan sosiaalisen median haitoista, liiallisesta ruutuajasta ja informaatiotulvasta, asiointi siirtyy joka paikassa verkkoon. Puhelin on täynnä sovelluksia, ja ilman mobiilitunnistautumista ollaan nopeasti lirissä.
Yksi suuri muutos ensi vuoden alusta alkaen on viranomaispostin sähköistyminen. Paperipostista luovutaan, ja ensisijaisesti viranomaisten kirjeet tulevat Suomi.fi-viesteinä.
Muutos ei toki koske niitä, jotka eivät ole digimaailmassa. Postia voi jatkossakin vastaanottaa paperisena, mutta siihen on tehtävä erillinen ilmoitus. 90-vuotiasta mummoa, jolla ei ole sähköisiä pankkitunnuksia, ei siis pakoteta älypuhelimen ja mobiilitunnusten hankintaan. Se on ihan kohtuullista.
Olen itse jo melko tottunut digiasiointiin, ja siinä on puolensa. Mutta auta armias, jos joskus en osaakaan hoitaa asiaa verkossa, tai sivusto on kaatunut.
Monissa paikoissa ei fyysistä asiakaspalvelua ole ollenkaan saatavilla. Vaasassa ei esimerkiksi ole enää verotoimiston oikeaa palvelupistettä. Etäyhteyden voi varata erikseen, mutta jos haluaa asioida kasvotusten oikean ihmisen kanssa, on matkattava Seinäjoelle.
Kuinka ihmeessä minua vanhemmat ihmiset näissä asioissa pärjäävät?
Lapset ja lapsenlapset ovat monelle varmasti digimaailmassa elintärkeä resurssi, kuten myös kirjastojen digitalkkarit ja muut apukädet.
Vaasassa järjestetään ensi viikolla infotilaisuus viranomaispostin sähköistymisestä pääkirjastolla 11.11. kello 13 – 15. Kannattaakin käyttää kaikki mahdollinen apu ja tuki hyväksi!
Toinen ryhmä, joka digikehityksen myötä on jäänyt jalkoihin, on lapset ja nuoret.
On olemassa sukupolvia, jotka ovat kasvaneet älypuhelin kädessä ja sosiaalisen median ympäröimänä. Itse olen onnellinen siitä, että älypuhelimet ja some tulivat vasta, kun olin lukioikäinen, joten sain lapsuuden, johon kuuluivat ulkoleikit, kaverikyläilyt ja tylsyyden synnyttämä luovuus.
Nyt onkin havahduttu siihen, että lapsia ja nuoria on todella suojeltava älylaitteiden liialliselta käytöltä ja verkon vaaroilta.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) ja Opetushallitus valmistelevat parhaillaan lasten ja nuorten digitaalisten laitteiden vapaa-ajan käyttöä koskevia suosituksia. Suosituksissa ohjeistetaan, että alle 11-vuotias ei tarvitse omia älylaitteita, eikä alle 2-vuotias lainkaan ruutuaikaa.
Mutta kuka näitä suosituksia valvoo? Vanhemmat tietysti. Heidän vastuullaan on rajoittaminen, kasvattaminen ja opastaminen nettimaailmassa.
Vaikka digipyrähdyksien ensisijaiset kärsijät ovat nuorimmat ja vanhimmat väestöryhmät, paljon vastuuta kaatuu työikäisten niskaan.
Samalla, kun on vahdittava lapsensa turvallista netin käyttöä, on autettava ikääntyvää vanhempaansa laskujen maksussa ja laboratorioajan varauksessa.
Siinä välissä sitten haetaan omaa asuntolainaa verkossa, maksetaan auton parkkimaksut puhelinsovelluksessa ja tarkistetaan verkkopankkiin tulleet palkkanauhat.
Tsemppiä meille kaikille digiviidakossa sukkulointiin!