Isoäitini kuoli 2000-luvun alussa yli 90-vuotiaana.
Hän asui kotonaan niin pitkään kuin pystyi, vaikka sairasti vaikeaa nivelreumaa. Se oli mahdollista kahdesta syystä. Ensinnäkin siksi, että samassa taloudessa asui hänen iäkäs sisarensa. Toiseksi siksi, että työelämässä vielä ollut äitini otti kantaakseen hoivavastuun.
Järjestelmä toimi yllättävän tehokkaasti. Sisko kävi ruokaostoksilla lähikaupassa, koska rollaattoriin tukeutuneesta ja lopulta pyörätuoliin sidotusta isoäidistäni ei siihen enää ollut.
Hyvää äitienpäivää!
Lue I-P Digiä _2 kk vain 9,90 €_
Kaikki sisällöt verkossa ja sovelluksessa
Näköislehdet ja arkisto
Kuvagalleriat ja videot
Päivittäiset uutiset sähköpostiisi