Ghostaus eli yhteydenpidon välttely ei rajoitu vain seurustelusuhteisiin, vaan sitä esiintyy myös työelämässä. Miksi kollega jättää vastaamatta viesteihin, ja mitä siitä seuraa?
Työelämään kuuluu nykyisin usein se, että pitää olla jatkuvasti tavoitettavissa eri viestintäalustoilla. Tämä synnyttää myös uudenlaisia käytösmalleja.
Tutkijatohtori Jenni Kantola Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulusta tutkii vuorovaikutuksen rajoittamista työyhteisöjen digitaalisessa viestinnässä.
Hän törmäsi ilmiöön tutkiessaan alun perin työelämän ristiriitatilanteita. Ihmiset nostivat hyvin pian esille asian, joka aiheutti harmia: kollegat katoavat, eikä heitä saa mistään kiinni.
– Aihe vei mukanaan. Yhteydenpidon katkaiseminen on tunnistettu aiemmin lähinnä deittailukontekstissa, mutta se on hiipinyt myös työelämäsuhteisiin.
Ghostaus voi ilmetä työelämässä monin tavoin: rekrytoija ei palaa asiaan vaikka piti, työnhakija häviää kesken kaiken tai projektikumppani katkaisee kontaktit.
Kantolan tutkimus keskittyy erityisesti työyhteisöjen sisäiseen ghostaukseen, jota ei ole juuri tutkittu aiemmin. Siihen on haastateltu yli 70 asiantuntijatyötä tekevää henkilöä.
Useita syitä hiljaisuuteen
– Yhteydenpidon katkaisemista pidetään hämmentävänä, tylynä ja epäasiallisena käytöksenä, Kantola summaa.
Toisaalta vastaamatta jättämistä ei nähdä pelkästään töykeytenä. Se voi kertoa myös kiireestä ja viestintätulvasta, joka saa kollegan sivuuttamaan yhteydenottoja.
Tutkimuksen mukaan ghostausta tapahtuu sekä suunnitelmallisesti että suunnittelemattomasti. Ilmiön voi jakaa neljään tyyppiin.
Suunnitelmallista ghostausta tapahtuu, kun kollega rajoittaa määrätietoisesti yhteydenpitoa hallitakseen ja priorisoidakseen omaa työmääräänsä ja tehtäviään.
– Suunnitelmallista ghostausta on myös se, kun vastaamatta jättämisellä viestitään ärsyyntymistä ja kun ei haluta olla tekemisissä tai jatkaa keskustelua tietyn henkilön kanssa.
Toisaalta ghostausta tapahtuu myös suunnittelemattomasti, kun työmäärä on hallitsematonta, yhteydenotot kasaantuvat ja viesteihin vastaaminen unohtuu. Ghostaamalla voi myös välttää epämukavia ja jännitteisiä kohtaamisia, sillä se on helpompaa kuin sanoa kasvokkain ”ei”.
Vaarana negatiivinen kierre
Yhteydenpidon ongelmat organisaatiossa voivat johtaa negatiiviseen kierteeseen.
– Ghostaus voi passivoittaa työntekijää niin, että hän ei itsekään halua jatkaa yhteistyötä henkilön kanssa, joka ei reagoi yhteydenottoihin. Jos vastaamattomuus näyttää yleiseltä käytännöltä työpaikalla, se voi myös vähentää halukkuutta ylipäätään viestiä organisaation sisällä, Kantola taustoittaa.
Haastatteluissa tuli esille, että joskus vastaamatta jättäminen katsottiin jopa vallankäytöksi ja oman korkeamman statuksen osoitukseksi.
Vastaamattomuus viesteihin haittaa työpaikalla tiedonkulkua, yhteistyötä ja tehtävien loppuun saattamista. Se voi myös lisätä kokemusta epäoikeudenmukaisuudesta, jos vastuut jakautuvat epätasaisesti.
Tutkimuksessa selvitetään jatkossa isommalla aineistolla välttelykäyttäytymisen vaikutusta organisaatioon.
Harmia epäselvistä pelisäännöistä
Digitaalisen viestinnän pelisäännöt työpaikoilla ovat haastatteluiden valossa vielä epäselviä. Myös yksilöiden odotuksissa muiden käyttäytymisen suhteen on eroja.
– Jotkut voivat esimerkiksi tietyssä ammattiroolissa ajatella, että heidän työnsä on niin kiireistä, että on luonnollista jättää vastaamatta osaan yhteydenotoista. Viestin lähettäjä voi kuitenkin kokea sivuuttamisen turhauttavana ja henkilökohtaisena. Joillekin voi vastaavasti tulla yllätyksenä, miten loukkaavana muut voivat kokea huomiotta jättämisen, Kantola kuvailee.
Hiljaisuus jää helposti hiertämään, vaikka se olisi tapahtunut vahingossa. Etätöissä keskeneräisten asioiden selvittely voi olla hankalampaa kuin työpaikalla, jossa muita tapaa kasvokkain.
Työpaikoilla olisi Kantolan mukaan hyvä keskustella viestintäkäytännöistä ja edistää avointa ja kunnioittavaa viestintäkulttuuria.
Virtuaalikokous voi väsyttää
Digiympäristöt ovat muuttaneet työelämää ja myös sen vaatimuksia työntekijöille. Viestintäongelmien lisäksi monelle on tullut tutuksi videokokouksissa koettu uupumus.
Aiemmin on katsottu, että verkkokokoukset aiheuttavat ylikuormituksesta johtuvaa aktiivista väsymystä, joka johtuu liian suurista kognitiivisista vaatimuksista.
Suomalaistutkijat Niina Nurmi ja Satu Pakarinen osoittivat kuitenkin, että virtuaalikokouksiin osallistuminen johtaa uneliaisuuteen eli passiiviseen väsymykseen, joka syntyy stimulaation puutteesta, alikuormituksesta ja tylsistymisestä.
Tutkimukseen kahdessa monikansallisessa yrityksessä osallistui 44 tietotyöntekijää. Heiltä mitattiin sykettä ja ja sykevälivaihtelua 382 virtuaalisen ja kasvokkaisen kokouksen aikana.
Tulosten mukaan virtuaalikokouksissa koettiin enemmän uneliaisuutta kuin lähitapaamisissa. Fysiologiset merkit tästä olivat sykkeen lasku ja sykevälivaihtelun nousu – päinvastoin kuin vireystilassa tapahtuisi. Alivirittyminen heikensi kognitiivista suoriutumista myös kokouksen jälkeen.
– Virtuaalikokoukset olivat erityisen väsyttäviä niillä, joilla työn imun kokemus ei ollut kovin korkea, kertoo johtamisen ja organisoinnin professori Niina Nurmi Aalto-yliopistosta.
Korkeaa työn imua kokeneet sen sijaan pystyivät pysymään aktiivisina myös virtuaalikokouksissa.
Uupumista voi torjua
Vaikka verkkokokous voi uuvuttaa, väsymistä pystyy Nurmen mukaan torjumaan.
Eräs keino on lisätä fyysistä aktiivisuutta kokouksen aikana. Esimerkkinä tästä ovat kävelykokoukset silloin, kun tapaamisessa ei tarvita videokuvaa.
– Ehdottomasti suosittelen tällaisia toimintatapoja, koska mikä tahansa rutiininomainen fyysinen tekeminen auttaa pitämään vireyttä yllä.
Jos kokous edellyttää työntekijöiltä aktiivista osallistumista, Nurmi suosittelee kameroiden pitämistä päällä.
– Se antaa osallistujille mahdollisuuden nähdä toistensa eleitä, ilmeitä ja muuta nonverbaalista viestintää. Pelkän äänen kuuntelu ilman visuaalista kontaktia on väsyttävää. Kameran pitäminen päällä auttaa myös ylläpitämään yhteisöllisyyden kokemusta ja ymmärtämään paremmin muita osallistujia.
Jos oman kuvan tuijottaminen ruudulla stressaa, sen voi yleensä piilottaa itseltään, mutta jättää muille näkyviin.
Moni yrittää estää väsähtämistä vilkuilemalla vaikka sähköpostia siinä toivossa, että vaihtelu auttaa aivoja pysymään virkeänä. Tutkija ei kuitenkaan kannusta siihen.
– Multitaskaus eli usean kognitiivisen tehtävän suorittaminen samaan aikaan ei ihmisaivoilta onnistu, vaan keskittyminen vain vaihtelee tiheästi tehtävästä toiseen. Se aiheuttaa rasitusta aivoille.
