Seinäjoelle rakennettava datakeskus on nostanut aiheellisesti esiin kysymyksen datakeskusten energiankulutuksesta. Hankkeen ensimmäisen vaiheen kapasiteetti on 110 megawattia. Koko kampus voi myöhemmin kasvaa yli 550 megawatin kokonaisuudeksi.
Luvut ovat suuria, eikä niiden vaikutuksia sähköverkkoon, ympäristöön ja sähkön hintaan pidä vähätellä. Keskustelussa kannattaa kuitenkin ottaa oppia internetin sähkönkäytön historiasta.
Vuonna 1999 Yhdysvalloissa julkaistiin paljon huomiota saanut arvio, jonka mukaan internet käytti jo noin kahdeksan prosenttia maan sähköstä ja voisi tulevaisuudessa tarvita jopa puolet koko sähköntuotannosta.
Ennuste ei epäonnistunut siksi, että internetin kasvu olisi pysähtynyt. Internetistä tuli osa lähes kaikkea yhteiskunnan toimintaa. Virhe syntyi siitä, että tulevaisuuden käyttömäärät kerrottiin sen hetken energiankulutuksella. Samalla oletettiin, ettei teknologia muuttuisi. Mutta teknologian energiankulutus tehostui.
Tekoälyn kehitys ei enää perustu pelkästään suurempiin malleihin ja laskentatehon lisäämiseen. Kilpailua käydään siitä, kuka tuottaa luotettavan vastauksen vähimmällä laskennalla. Pienemmät erikoistuneet mallit, tiedonhaun yhdistäminen tekoälyyn, kysymysten ohjaaminen erikokoisille malleille voivat vähentää energiankulutusta olennaisesti.
Ratkaiseva mittari ei siksi ole pelkkä datakeskuksen hetkellinen megawattimäärä.
Olennaisempaa on, kuinka paljon hyödyllistä työtä yhdellä kilowattitunnilla saadaan aikaan.
Sähkö on datakeskukselle sekä kustannus että kilpailutekijä. Yritys, joka pystyy tuottamaan saman palvelun pienemmällä energialla, pystyy yleensä tarjoamaan palvelun myös halvemmalla. Siksi markkinakilpailu itsessään ohjaa kehittämään energiatehokkaampia laitteita, ohjelmistoja ja tekoälymalleja. Aivan kuten internetin historiassa tapahtui.
Seinäjoen datakeskusta pitää silti arvioida myös sen perusteella, mitä alue saa käyttämästään sähköstä. Kaupungin arvion mukaan tietotoimialalle voi syntyä 100–150 pysyvää työpaikkaa. Rakennusvaiheen työllisyysvaikutukset ovat huomattavasti suuremmat.
Suurin pitkän aikavälin mahdollisuus voi kuitenkin olla datakeskuksen ympärille syntyvä yritysekosysteemi. Nämä vaikutukset eivät synny automaattisesti.
Seinäjoen ja koko Etelä-Pohjanmaan on huolehdittava siitä, että paikalliset yritykset pääsevät mukaan hankintaketjuihin, koulutusta suunnataan uusille toimialoille ja datakeskuksen ympärille rakennetaan yhteistyötä korkeakoulujen, yritysten ja julkisen sektorin kanssa.
Mahdollisuus koskee myös minua henkilökohtaisesti. Kehitän tekoälyyn perustuvia ratkaisuja terveydenhuollon tarpeisiin.
Datakeskus ei itsessään tee tällaista ohjelmistokehitystä eikä automaattisesti työllistä minua. Sen ympärille syntyvä osaaminen, yritysverkosto ja tekoälypalvelujen kysyntä voivat kuitenkin avata työtä myös kaltaisilleni pienille suomalaisille toimijoille.
Ratkaiseva kysymys siis ole se, kuinka paljon sähköä datakeskus käyttää, vaan se, kuinka paljon työtä, osaamista ja taloudellista arvoa Suomessa pystytään tällä sähköllä tuottamaan.