Merja Liukkonen kokee, etteivät rahat enää riitä kaikkeen tarpeelliseen, vaikka hän ja hänen miehensä käyvät molemmat töissä.
– Nykyään kaikki on kallista. Iso kulu kertyy jo siitä, että meillä on pakko olla kaksi autoa töidemme vuoksi, Liukkonen tuumaa.
Hän kertoo, että kukkarosta puuttuu joka kuukausi vähintään parisataa euroa.
– Ja sen huomaa. Jos innostun myymään tavaraa kirpputorilla ja sitä menee mukavasti, ruokaa riittää koko kuukaudeksi.
Ylistarolainen Liukkonen päivittelee ravinnon ja muidenkin ostosten reipasta kallistumista.
– Syömme välillä vain leipää tai puuroja. Harvemmin saan ostettua vaatteita, joten syynään tarkkaan roskalavaryhmät Facebookista. Tähän on jo tottunut eikä osaa muuta vaatia.
Liukkonen kertoo, että hän on joskus pitkittänyt lääkkeiden ostamista parilla viikolla, kunnes on tullut palkka.
– On raskasta odottaa täytettä tilille. Onneksi lääkekatto tuli täyteen loppuvuodesta, joten pystyin ostamaan lääkkeitä niiden 2,50 euron omavastuuhintaan
Tuubit puristetaan loppuun asti
Yksittäisistä menoista nipistämällä saa säästöä aikaan pikku hiljaa.
– Kampaajakäynnit ajoitan niin, ettei ole isoja laskuja tulossa. Välillä kyllä pitää jättää leikkuut väliin. Joudun ehkä luopumaan myös yhdestä liikuntamuodosta. Sääli, sillä se oli räätälöity minulle.
Deodorantit, hammastahnat ja -harjat käytetään viimeiseen asti, kuten kaikki muutkin päivittäin tarvittavat tuotteet.
Entä mitä tapahtuu, jos eteen tulee tarve isolle hankinnalle?
– Jätämme sen odottamaan parempia aikoja tai joudumme toteamaan: ei sitten.
Liukkonen kertoo, että kodin tontti on iso ja siinä riittäisi tekemistä. Hän toivoo pystyvänsä jonain päivänä ostamaan kunnon vehkeet pihatöihin.
– Saimme lahjaksi työnnettävän ruohonleikkurin, samoin marjapensaita. Omenapuut ostimme tarjouksesta. Onneksi kevät ja kesä ovat tulossa, sitten puuhailemme pihallamme.
Alkaneena vuotena Liukkonen aikoo työskennellä enemmän kuin viime vuonna. Lisäksi hän myy tekemiään kortteja ja avustaa kirjallisissa töissä yksityisyrittäjää.
Haastateltavan vastauksista kuultavat myönteinen ajattelu ja halu löytää keinoja päihittää tiukka taloustilanne.
– Uskon Jumalaan, se auttaa selviämään. Ajattelen niin, että rahat riittävät, kun auttaa muita. Avustan kansainvälisen yhteiskristillisen lähetys- ja koulutusjärjestön eli Missionuorten lähetystyötä 150 eurolla kuukaudessa. Joskus joudun käyttämään rahat omiin menoihini.
Hän mainitsee eläneensä muutaman vuoden yksinhuoltajana sairauspäivärahalla.
– Olin velkajärjestelyssä, ja tutuiksi tulivat leipäjono ja ystävien apu. Sen rinnalla nykyinen elämä tuntuu luksukselta.
Tuleva kevät pelottaa
Verkkokyselyymme tuli 40 vastausta. Julkaisemme vain niitä, joiden kirjoittaja ilmoitti nimensä vastauslomakkeessa. Ajatukset ovat suoraa puhetta. Osasta näkee, että ahdinko on päässyt niskan päälle.
"Joskus olisi ihana syödä tomaattia, mutta hinnat ovat nousseet. Ei voi varastaakaan, koska omatunto ei salli. Anteeksi, olen niin väsynyt tähän elämään. Kunpa joskus olis varaa mennä syömään oikein kunnon lämmin ateria.
Talvikenkiä ei ole, mutta crocseihin villasukka, niin jotenkin pärjää. Pojalta sain talvitakin, joka oli pesussa vähän kulahtanut. Selässä ei ole täytettä, ja kaulus on vain kangasta. Apteekkiin jää moni pakollinen lääke. Yhtä kerrallaan haen, kun saan rahaa kasaan."
"Olemme jättäneet pois lähes kaikki huvit. Emme osta mitään turhaan. Pelottaa tuleva kevät."
"Ruoka ostetaan ilta-alesta. Kilohinnat katsotaan aina. Kaikki on saatu, mitä on tarvittu. Herkutkin ostetaan punalappuina."
"Kaikki on kallistunut puolihuomaamatta. Iso perhe ja kasvavat lapset syövät paljon. On siirrytty kyttäämään alennusmakkaroita ja -lihoja."
"Yksityisautoilu on liian kallista. Vanhemmat ja ystävät asuvat 100 km päässä, tapaaminen jäänyt minimiin. Harrastukset pois varsinkin talvella. Laadukas ruoka on vaihtunut aletuotteisiin, ja mitä nyt on halvinta saatavilla. Shoppailut ovat jääneet. Silti viikko ennen tilipäivää on tili tyhjä."
Välillä voi tapahtua jotain yllättävää, ja se käy kukkaron päälle.
"Raaja poikki. Yli kuukauden ollut kotona kissan kanssa yöpaita päällä. Tehostettu kotikuntoutus kävi sallitut kolme kertaa. Nyt käy yksityinen, jotta pääsen kerran viikossa suihkuun. Miten eläkeläisen tulot riittävät tuohon plus taksi- ja sairaalamaksuihin?"
Lähimmäisiä yritetään kuitenkin auttaa.
"Olen ollut työttömänä 8 kk. Lapsi on luonani vähintään joka toinen viikonloppu. Silloin kaikki raha menee ruokaan. Itselleni en osta mitään."
Säästää omaan kotiin
Osa vastaajista kertoo tulevansa toimeen.
"Rahat riittävät, tottunut elämään nuukasti. Tarpeettomat menot karsittu vuosia sitten."
"Kyllä riittävät. Kahden aikuisen talous, olemme molemmat työssäkäyviä."
Seuraavassa lainauksessa näkyy välähdys paremmasta tulevaisuudesta.
"Nettopalkkani on 1800–1900 e/kk työtunneista riippuen. Kuukausikulut ovat noin 950 e/kk. Lääkkeiden käytöstä ei voi tinkiä, onneksi Kela korvaa huomattavan osan.
Mielestäni elän aivan mukavasti. Olisi hienoa vaikka harrastaa jotain, mutta omaan kotiin säästäminen tuntuu nyt tärkeämmältä. Kouluttautuminen ja parempipalkkaisen työn löytäminen ovat mielessä, mutta se ei olekaan ihan yksinkertaista.
On tärkeää, että palkasta jää edes vähän säästöön. Olisi pelottavaa elää kädestä suuhun ilman puskuria pahojen aikojen varalle."