Se kukkii vihdoinkin! Voi sitä iloa, minkä itseoppinut kotipuutarhuri koki, kun reilun metrin korkuinen daalia Cáfe Au Lait Rose avasi ensimmäisen nuppunsa. Kukka oli kauniimpi kuin myyntikuvissa. Se oli ruokalautasen kokoinen ja väriltään aniliininpunainen.
Erityistä ylpeyttä tuotti se, että olin kasvattanut kaunottaren keväällä ostamastani juurakosta. Hieman ruttuiset, peukalon kokoiset mukulat eivät silloin suurta luottamusta herättäneet. Päätin kuitenkin satsata niihin muutaman kympin, sillä olin innostunut daalioiden kasvattamisesta seuratessani koko talven Facebookin Daalioiden ystävät -ryhmää.
Laitoin juurakot multaa täynnä oleviin kirkkaisiin muovipusseihin. Suihkuttelin karvalakkimallisia minikasvihuoneitani silloin tällöin, että pikkuisillani olisi parhaat mahdolliset elinolosuhteet.
Lähes joka päivä kävin katsomassa, oliko tummiin pötköihin ilmestynyt silmuja. Ei ja taas kerran ei. Yhtenä päivänä huomasin nuppineulan kokoisen, punertavan silmun. Jes! Pussissa kasvoi uusi elämä.
Juurakot asustelivat autotallissa. Yöpakkasten takia en voinut istuttaa niitä vielä maahan. Keksin pistää pussit kotikärryille, joilla sitten työnsin kasvinalut kauniina päivinä ulos aurinkoon ja yöksi takaisin sisälle.
Hallavaaran jälkeen istutin juurakot ruukkuihin. Kastelin ja lannoitin mullasta nousevia vihreitä lehtiä.
Tutkin suurennuslasin kanssa, mikä tuholainen puskiin oli iskenyt, kun lehdet käpristyivät ja niihin tuli reikiä. Oliko pilkkujen takana kirvat, mykoosi, patogeeninen sieni vai mosaiikkivirus?
Vaihtoehtoihin lukeutuivat myös esimerkiksi liian vähäinen tai liiallinen kastelu sekä liika lannoitus tai lannoituksen puute. Huh. Melkoista rakettitiedettä näyttää kukkien kasvatuskin olevan. Pistin tuholaistorjuntavaihteen päälle ja ryhdyin puolustamaan suojattejani. Hain naapurilta kirjaimellisesti tuhkat pesästä, sillä sen pitäisi karkoittaa useimmat örkkimörkit.
Nyt työ on palkittu komealla kukalla ja nupuista päätellen lisää on tulossa.
Oliko kukkaloisto kaiken vaivan arvoinen? Ei, sillä kasvitarhalta daalian olisi saanut ostaa puolen metrin mittaisena, pian kukkivana yksilönä parilla kympillä. Kyllä, sillä juurakosta kukaksi oli pitkä matka, jota oli mielenkiintoista seurata.
Kuulostan varmasti hullulta sanoessani, että puutarhanhoito on jännittävä harrastus. Ennen töihin lähtöä on pakko kiertää pihapiiri ja katsoa, onko yön aikana avautunut uusia nuppuja tai tapahtunut tuhoja. Saman lenkin teen töistä tullessani ja vielä viimeiseksi illalla.
Daalioiden kasvattaminen ja puutarhan hoito ylipäätään on kuin trillerin katsomista. Koskaan ei voi tietää, mitä tapahtuu. Aika pienillä asioilla voi näköjään luoda koukuttavaa jännitystä elämään.