Suomessa on eri arvioiden mukaan noin 60 000 syrjäytymisriskissä olevaa nuorta. Heihin luetaan nuoret, jotka eivät opiskele, työskentele tai suorita varusmiespalvelusta.
Valtiontalouden tarkastusvirasto on laskenut, että yksi syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle 1,2 miljoonaa euroa. Summa koostuu erilaisista palvelukustannuksista, tuista ja saamatta jääneistä verotuloista.
Netti edesauttaa syrjäytymistä
Yhteiskunnasta on nykyään valitettavan helppo syrjäytyä. Se saattaa olla erityisen vaivatonta nuorille, jotka ovat oppineet saamaan kaiken tarvitsemansa tietokoneen ja puhelinsovellusten kautta kotiovelle.
Mediassa on kerrottu nuorista, jotka poistuvat kotoaan muutaman viikon välein, osa jopa vain kerran kuukaudessa. Tämä on mahdollista, sillä lämmintä ruokaa ja kauppatavaroita kissanhiekasta elektroniikkaan pystyy tilaamaan suoraa kotiin.
Päivä päivältä kotoa poistuminen käy vaikeammaksi. Kun sovittuja menoja ei ole, päivärytmi keikahtaa helposti päälaelleen. Aika kuluu kotona television ja tietokoneen ääressä. Nuoret pelaavat ja selailevat sosiaalista mediaa tuntikausia. Aktiivisimmat saattavat ottaa kontaktia muihin ihmisiin verkon välityksellä.
Nuorten kotiin jämähtämistä ja sen aiheuttamaa syrjäytymistä pyritään Seinäjoella ehkäisemään monella tavalla. Nuorille on tarjolla esimerkiksi työpajoja ja työvalmennuskeskuksia, joissa käyminen palauttaa päivärytmiä, tarjoaa mielekästä tekemistä ja edesauttaa ihmissuhteiden solmimisessa.
Työpajoja on Tolkusta Tähtiporttiin
Nuorille tarkoitetut työpajat ovat osa nuorisotakuuta, jossa peruskoulunsa
päättäneelle nuorelle taataan koulutuspaikka esimerkiksi oppilaitoksessa,
oppisopimuksessa, työpajassa tai kuntoutuksessa.
Seinäjoella on monia työpajoja nuorille. Niitä ovat muun muassa:
Nuorten Startti
Taidelähtöinen työpaja Nuorten Tolkku
Kulttuurityöpaja Preppaamo
Trimma ry (aikaisemmin Kaks’Kättä Työpaja)
Valo-valmennus ry
Työhönvalmennusyksikkö Tähtiportti
Toimintojentalon työhönvalmennuskeskus
Nuorten Tolkusta voimia jatko-opintoihin
Yhteiskunnan ulkopuolelle jättäytynyt nuori eli erakkonuori on tuttu termi Sanni Nurkkalalle, 20, ja Lotta Leppämäelle, 19. Jos he eivät olisi päässeet mukaan Seinäjoen kaupungin taidelähtöiseen työpajaan Nuorten Tolkkuun, he saattaisivat olla itse erakkonuoria.
– Kotona on helppoa ja turvallista olla. Sieltä lähteminen käy päivä päivältä vaikeammaksi. Korona aloitti uuden aikakauden. Silloin opittiin tekemään asiat ilman samassa tilassa olemista, selvittää Nuorten Tolkun ohjaaja Heidi Ylinen.
Syrjäytymistä vastaan
Nuorten Tolkun tavoitteena on tukea ja ohjata 18–29-vuotiaita kohti koulutusta ja työelämää. Pajassa vahvistetaan muun muassa elämäntaitoja ja sosiaalisia suhteita sekä pyritään selkeyttämään nuorten tulevaisuuden suunnitelmia.
Ylinen painottaa, ettei työpajan nuoret ole avuttomia reppanoita, vaan niitä, jotka haluavat taistella syrjäytymistä vastaan. Osalle kävijöistä työpajajakso saattaa olla henkireikä arjen vaatimusten keskellä. Toiset haluavat aikaa miettiä ammatinvalintaa.
– Syitä on monia. Tärkeintä on motivaatio ja halu osallistua toimintaan, Ylinen kertoo.
Soittaminen haastavaa
Nuorten Tolkkun tavoitteet toteutuivat Sanni Nurkkalan ja Lotta Leppämäen kohdalla täydellisesti. Molemmat pitävät neljän kuukauden valmennusta tärkeänä osana nykyistä hyvinvointiaan.
Nuoren naiset kokevat saaneensa paljon oppia esimerkiksi vuorovaikutustaitoihin.
– Paikkaa hakiessani yritin ainakin kymmenen kertaa soittaa tänne, mutta en uskaltanut. Vieraalle puhuminen jännitti. Nyt asia sujuisi paljon helpommin, pohtii Nurkkala.
Sama ongelma oli Leppämäellä.
– Minulla on adhd ja se tekee tavallisistakin asioista usein hankalia. Lopulta kirjoitin äidin avustuksella paperille, mitä sanon puhelimessa. Asioita on paljon helpompi hoitaa viesteillä.
Paska paikka?
Leppämäki ei aluksi ollut innossaan työpajatoiminnasta.
– Ajattelin, että tämä on ihan paska paikka. Jos olisin jäänyt kotiin makaamaan, olisin menettänyt työmarkkinatuen. Se motivoi lähtemään.
Nuori nainen tykästyi työpajatoimintaan heti.
– Parasta oli se, että sai olla oma itsensä. Sain olla naama mutrulla tai iloinen Duracell-pupu. Jos en ilmestynyt paikalle, ohjaajat soittivat ja kyselivät olenko jo herännyt.
Leppämäki jäi kotiin jätettyään lähihoitajaopintonsa kesken kolmannen eli viimeisen vuoden alussa.
– Opiskelu oli pakkopullaa ja rästitöitä oli kertynyt paljon. Lamaannuin kokonaan, kun opettaja käski tehdä rästit pois.
Leppämäki ei syytä koulunkäyntiongelmistaan opettajia.
– He kannustivat ja yrittivät auttaa. Syy ongelmiin oli hoitamaton adhd. Lääkkeet loppuivat, mutta en vain saanut soitettua lääkärille.
Nuorten Tolkussa Leppämäki sai kerättyä voimia ja kyseli koulusta, miten saisi suoritettua opintonsa loppuun.
– Nyt teen tutkintoa loppuun oppisopimuksella. Olen töissä ja muutamia päiviä kuukaudesta lähiopetuksessa. Ilman pajatoimintaa en varmasti olisi päässyt näin pitkälle.
Hyvä välivuosipaikka
Sanni Nurkkala päätyi Nuorten Tolkkuun lukion jälkeen viime keväänä.
– Huomasin, että olin palanut loppuun. Rentojen taideprojektien ja vertaistuen ansiosta voimat ovat vähitellen palautumassa. Paja oli täydellinen vaihtoehto välivuoden viettoon. Huomasin, että taide on mun juttu.
Nurkkala ei ole vielä hakenut jatko-opintoihin. Nyt hän tutustuu kulttuurintuottajan työhön Rytmikorjaamolla sijaitsevassa työpajassa Preppaamossa.
– Keväällä haen kouluun. Suunnitelmissa on kulttuurintuottajan opinnot Seinäjoella.
Ammatin valinnan Nurkkala on kokenut hyvin stressaavaksi.
– Ensimmäisellä hakukerralla saa lisäpisteitä. Jos ala ei olekaan oikeaa ja haluaa vaihtaa opiskelupaikkaa, menettää ensikertalaisen pisteet. On kova paine tietää heti minkä ammatin haluaa opiskella.
Laitekaappeihin uusi ilme nuorten Startti-toiminnalla
Joko olet huomannut kansalaisopiston alueen uudet, värikkäästi maalatut laitekaapit?
Yksi ilahduttavan työn tekijöistä on Petra Ivaska, 21, Seinäjoelta. Ivaska kertoo parin viikon maalausrupeaman olleen erittäin positiivinen kokemus.
– Katutaide on kivaa, koska se näkyy kaikille ja sitä on helppo kommentoida. Tosi moni ohikulkija on jäänyt juttelemaan. Se on ollut mukavaa, Ivaska sanoo.
Juttua tehtäessä hän on maalaamassa kuvitusta teemalla ”avaruuden pääkaupunki”. Kaapin kyljissä näkyy niin kuita, tähtiä kuin avaruusaluksiakin.
– Pitäähän sitä nyt yksi kaappi tehdä kaupungin oman lempinimen mukaan, maalari perustelee.
Startti potkii eteenpäin
Laitekaappien koristelua ovat peukuttaneet niin Seinäjoen kaupunki kuin kaupunkilaisetkin. Kaapit päätettiin maalata metallimaaleilla, jotta värit eivät haalistu ja kestävät sään vaihteluita pidempään.
Työ on tehty 18–29-vuotiaille nuorille suunnatulla Startti-kurssilla yhteistyössä lukion kuvataideopiskelijoiden kanssa Seinäjoen kansalaisopistossa.
Kansalaisopiston pajatoiminta on suunnattu syrjäytymistä vastaan.
– Jos on esimerkiksi vaikeuksia löytää työtä tai koulutuspaikkaa, Startti on hyvä välietappi. Siellä aktivoidutaan tekemään kaikenlaisia juttuja. Ihan vain siksi, ettei homma menisi kotona makailuksi, Ivaska sanoo ja lisää, että hänellekin maksetaan Kelan kautta pientä korvausta.
– Tämä on todella tärkeää toimintaa. Kävimme porukalla myös eduskunnassa esittelemässä Starttia eduskunnan päättäjille. Se oli mukava reissu, Ivaska kertoo.
Seinäjoen Startti-toiminta on mahdollisesti mukana vapaata sivistystyötä käsittelevässä dokumentissa.
Opiskelijat lujilla
Petra Ivaska pitää Seinäjokea mukavana paikkana asua. Häntä kuitenkin huolettaa maailman meno yleisesti ja aivan erityisesti nuorten kannalta.
– Nuorten pahoinvointi lisääntyy koko ajan, eikä nuoria huomioida kunnolla.
Hän heittää esimerkkinä sen, kuinka hallitus vaikkapa leikkaa Kelan tukia.
– Se, että opiskelijat joutuvat mennä töihin, ei auta yhtäkään nuorta jaksamaan ja valmistumaan nopeammin.
Nuoresta iästään huolimatta Ivaskalla on jo kaksi ammattitutkintoa. Hän on koulunkäynnin ja vapaa-ajan ohjaaja, minkä lisäksi hän on hankkinut vartija-järjestysmieskoulutuksen.
– Kaksi tutkintoa ja yksi burn out. Siksi olenkin nyt Startissa. Keväällä oli vähän huonompi meininki, niin päätin hakea tänne. Se oli oikea päätös. Startti-kurssi on ollut loistava juttu, jolle toivon pitkää ikää.