Jos elämässä on turhan haipakkaa ja itsetuntemuskin hiukan hukassa, bujo auttaa selkiyttämään tilanteen. Näin ajattelee ainakin bujoilusta kirjaa parhaillaan kirjoittava Miia Pöllänen.
Askartelusta ja runsaasta koristelusta nauttiville bujo tarjoaa herkullisen kohteen, mutta bujon varsinainen tavoite on paljon syvällisempi.
– Bujon perimmäinen tarkoitus on järjestää elämä ja toteuttaa unelmat, Pöllänen sanoo.
Bujossa yhdistyvät uudella tavalla kalenteri, muistikirja ja päiväkirja.
Bujon rakenteen muodostavat erilaiset sivutyypit. Kalenterin lisäksi niitä ovat erilaiset listat, haasteet ja muistiinpanot. Bujo voi sisältää myös esimerkiksi karttoja, tsemppikuvia ja piirroksia.
Päivittäisten tekemisten lisäksi bujo kuljettaa tiedot mökin remonttisuunnitelmista, kauppalistoista ja tärkeimmistä haaveista. Bujon avulla voi seurata kesän urheilutavoitteen etenemistä tai päivittäistä mielialaa.
Bujon voi toteuttaa lyijykynällä sinikantiseen ruutuvihkoon, mutta pikkutarkasta askartelusta nauttivat tekevät bujoilusta taidetta.
– Bujo sopii kaikille, Pöllänen sanoo.
– Niille, jotka rakentavat taloa tai suunnittelevat häitä ja yhtä hyvin myös niille, jotka kaipaavat hengähdystaukoja kaoottisen arjen keskelle ja haaveilevat omasta ajasta tai maailmanympäryspurjehduksesta.
Musiikkiterapeuttina työskentelevän Sanna Tervasmäen bujoiluhetki on usein perjantai-iltapäivä.
Työviikon jälkeen kolmen lapsen äiti istahtaa pöytänsä ääreen ja levittää eteensä laatikolliset koristeteippejä, tarroja ja leimoja sekä nipun kyniä. Käsiinsä hän ottaa vuorollaan yhden kolmesta bujostaan.
Yksi sisältää työpäivän aikana hoidettavat tai muistettavat asiat ja toinen perheen ja siviilielämän asiat. Kolmannen avulla Tervasmäki testaa tapoja toteuttaa juuri itselle sopivinta bujoa.
– Bujon tekeminen on minulle rauhoittumista. Kun teen seuraavan viikon kalenterin, saan käsityksen siitä, mitä on tulossa.
Käsin väsättyjen muistiinpanojen tekeminen on luonnollisesti hitaampaa kuin koneella tai kännykällä. Silloin aikaa jää enemmän pohdinnalle, Tervasmäki sanoo.
– Samalla mietin, millaisen viikon haluan tulevasta viikosta.
Sivut vilisevät englanninkielisiä iskulauseita.
– Tarrat ovat minun päiväkirjaosuuteni. Lauseet ovat imeliä, mutta minulla ne toimivat.
Bujon erilaiset sivut pidetään hallinnassa pikaloggauksen avulla.
Pikaloggaukseen kuuluvat sisällysluettelo, otsikot, sivunumerot ja luettelomerkit. Piste voi esimerkiksi tarkoittaa tehtävää, ympyrä tapaamista ja viiva muistiinpanoa. Omat merkkinsä voi kehitellä hoidetuille ja eteenpäin siirrettäville hommille.
Lyhyen ja ytimekkään kirjaamisen ja karsimisen avulla suunnitelmat, haaveet ja kokonaisuudet alkavat Pölläsen mukaan hahmottua paremmin kuin vain mielessä pyörittäen.
Jokaista kirjattua asiaa Pöllänen kehottaa tarkastelemaan kahdella kriteerillä. Onko se tarpeellinen? Onko se oman ajankäytön arvoinen?
– Molempien pitää täyttyä, jotta asia tehdään.
– Kun epämääräisiin asioihin kuluva aika vähitellen vähenee, aikaa jää yhä enemmän hyvinvoinnille, tärkeille ihmisille ja unelmille.
Bujo muokkautuu käyttäjänsä kulloisiinkin tarpeisiin.
Yksi käyttää bujoaan talouden seuraamiseen, toinen opiskeluun, kolmas tapahtuman järjestämiseen ja neljäs oman hyvinvoinnin edistämiseen.
Trackereiksi bujoilijat kutsuvat tavoitteiden seuraamista.
– Jos tavoitteenasi on vaikka käydä joka päivä kävelylenkillä, tee pieni kalenteri, johon ruksaat päivän, kun lenkki on tehty, Pöllänen sanoo.
– Pikku hiljaa alat oikein odottaa, että saa piirtää uuden viivan.
Samalla joutuu itselleen vastuuseen tekemisestään.
– Ei voi väittää käyneensä edellisenä päivänä kävelyllä, jos itse näkee, että välissä onkin ollut jo viisi päivää.
Toinen tapa seurata tavoitteiden etenemistä on piirtää yksi pieni kuva, vaikka kukan terälehti, lisää aina, kun on tehnyt jotakin kohti tavoitetta.
Vähitellen näkee, kuinka kuva lähtee kehittymään.
– Tuntuu ihanalta nähdä, kuinka monta kertaa on jo onnistunut. Pari välistä jäänyttä kertaa eivät näy missään, vain onnistumiset näkyvät.
ELINA PAJUNEN, TEKSTI TOMI KOSONEN, KUVAT
