Selkäänpuukotusta, juonia, veristä taistelua valtaistuimesta, yllättäviä liittolaisia ja vielä yllättävämpiä vihollisia. Kyseessä ei ole jännittävä draamaelokuva Englannin kuningashuoneesta, vaan brittilehtien kuvaus brexit-kampanjan vaiheista.
Britanniassa kansa ratkaisee juhannuksena, jääkö maa osaksi Euroopan unionia. Jäsenyys on tärkeä arkipäivän, kansantalouden, turvallisuuspolitiikan ja kansainvälisten suhteiden kannalta. Siksi on ongelmallista, että faktojen sijaan britit saavat lukea suurten tunteiden draamaa.
Viimeisin käänne tapahtui sunnuntaina, kun Lontoon pormestari, pääministerin paikkaa kärkkyvä Boris Johnson sanoi kannattavansa eroa EU:sta. Johnson kertoi kantansa pääministeri David Cameronille vain yhdeksän minuuttia ennen julkistusta, otsikot kertoivat. Tekstiviestillä! Käynnissä on konservatiivipuolueen sisällissota! Hajoaako EU? Hajoaako Iso-Britannia?
Arvellaankin, että vaalit ratkaisee lopulta lehdistö ja eritoten EU-kriittisyydestä tunnetut tabloidit. Mutta pitääkö se paikkansa?
EU:sta on saatu parin viime vuoden ajan pääasiassa kriisiuutisia. Monet poliitikot ja median edustajat luulevat, että kriisiuutiset ovat vaikuttaneet sekä britteihin että muihin EU-kansalaisiin ja tehneet ihmisistä ympäri unionia EU-kriittisempiä. Tutkimusten valossa tämä ei, yllättävästi, kuitenkaan vaikuttaisi olevan totta.
Euroopan parlamentin Parlemeter 2015 -tutkimuksen mukaan 55 prosenttia EU-kansalaisista (56 prosenttia suomalaisista, 47 prosenttia briteistä) on sitä mieltä, että maan EU-jäsenyys on hyvä asia, vain 15 prosenttia pitää sitä huonona. Tyytyväisten määrä on lievässä nousussa ja on korkeimmillaan kahdeksaan vuoteen. 60 prosenttia (suomalaisista 63 prosenttia, briteistä 51 prosenttia) katsoo, että kotimaa on hyötynyt EU-jäsenyydestä. Luku on korkein yhdeksään vuoteen. Kriisiuutiset ovat siis joko vaikuttaneet EU-näkemyksiin positiivisesti tai eivät juuri ollenkaan.
Tärkeää onkin nyt se, kuinka innokkaasti lehdistö jaksaa kumota brexitiä kannattavien brittien ennakkoluuloja. Britanniassa, kuten Suomessakin, liikkuu valtavasti huhuja ja väärinkäsityksiä siitä, kuinka paljon maahanmuuttajille maksetaan sosiaalitukia. Maahanmuuttovastaisten brittien sitkeä käsitys on, että maahan virtaa muista EU-maista ihmisiä loisimaan Britannian sosiaaliturvalla. Se ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa: Britteihin tullaan muista EU-maista nimenomaan töihin. Vain 2,2 prosenttia tulijoista elää pääasiassa tukien varassa - paljon pienempi osuus kuin kantaväestöstä. Kuitenkin väärä käsitys oman maan tilanteesta saa monet äänestäjät pitämään EU:ta kaiken pahan alkuna.
Pääministeri David Cameron antoi EU:lle listan asioista, jotka hän haluaa unionissa muuttaa. EU suostui lähes kaikkiin. Kollegani työväenpuolue Labourista kertoivat, että onneksi Cameron ymmärsi jättää pois pahimmat vaatimukset työntekijöiden oikeuksien heikentämistä, sillä hän tarvitsee työläistenkin tukea. Labour muistuttaakin kampanjassaan, että EU-jäsenyys takaa brittityöläisille lomarahat ja työsuojelua.
Cameron palasi kotiin voittajan elkein. Nyt jännitetään, onko sillä mitään vaikutusta EU-skeptisiin äänestäjiin tai lehdistöön, vai ovatko draama ja ennakkoluulot sittenkin totuutta houkuttelevampaa seurattavaa.
Miapetra Kumpula-Natri
Kirjoittaja on europarlamentaarikko.