Suomi on oppinut viime vuosina, mitä tarkoittaa riippuvuus fossiilisesta tuontienergiasta.
Seuraavalla hallituskaudella on valittava: Rakennammeko kriisinkestävyyttä kotimaisilla ratkaisuilla vai jatkammeko riippuvuutta tuonnista?
Yksi ratkaisuista on biokaasu ja kiertotalous. Biokaasulla on isot kasvumahdollisuudet, jotka perustuvat maatalouden syötteisiin, kuten lantaan, ylijäämänurmeen, olkeen ja sivuvirtoihin.
Tässä on suomalaisen biokaasun vahvuus. Kyse ei ole vain energiantuotannosta, vaan kokonaisuudesta, joka yhdistää energiaomavaraisuuden, ruokaturvan ja ravinteiden kierron.
Maatalouden sivuvirroista voidaan tehdä energiaa sekä kierrätyslannoitteita. Samalla vähenee riippuvuus sekä fossiilisista polttoaineista että tuontilannoitteista. Tämä vahvistaa ruoantuotannon kannattavuutta ja yhteiskunnan kriisinkestävyyttä.
Biokaasulle olisi kysyntää, sen osoittaa kasvanut tuonti Suomeen. Samaan aikaan, kun voisimme Suomessa lisätä tuotantoa, markkinoita täytetään ulkomaisella kaasulla. Kyse ei ole potentiaalin puutteesta, vaan siitä, ettei Suomessa ole ennustettavaa ja investointeihin kannustavaa toimintaympäristöä.
Seuraavan hallituksen tehtävä on pitkäjänteisten kannusteiden luominen ja turhan byrokratian purkaminen. Ensimmäiseksi pitää käydä läpi EU-sääntelyn ylittävät kansalliset normit, joilla on vaikeutettu erityisesti maatilakokoluokan laitosten syntymistä.
YVA-menettelyä sovelletaan nyt tilanteissa, joissa yksittäinen maatila haluaa kasvattaa biokaasutuotantoaan. YVA-menettelyn soveltamisrajaa nostamalla viranomaisten resurssit vapautuisivat suuriin hankkeisiin.
Emme tarvitse selvityksiä biokaasun potentiaalista. Nyt tarvitaan päätöksiä.
Meidän tulee asettaa biokaasun tuotantotavoite ja ohjelma sen saavuttamiseksi. Ilman tavoitteita investoinnit eivät liiku. Ilman investointeja ei rakenneta energiaomavaraista ja kriisinkestävää Suomea.